Tylsää... Mennään vaikka ulos!

Seuratkaa tätä palstaa tiukkaan seuraavien päivien aikana, jos olette vailla peruskoulutettua ja vähän päälle, hyvin yksin pärjäävää ja erittäin kaunista pientä koiraa. Ainoa puute on, ettei kyseinen koira osaa enää nukkua koko yötä, käymättä ulkona. Neidin pitää päästä muutamien tuntien välein ulos - yöllä. Päivällä ulkoilut voidaan hoitaa normaaliin tapaan. Tämä alkoi siitä kun kotiuduttiin maanantaina vanhempien luota takaisin kaupunkiin. Toki takana on vasta kaksi huonosi nukuttua yötä, mutta hermot alkaa siitä huolimatta olla tiukassa. Lomalla kuuluisi saada nukkua!*kele.

Eilinen pitkä lenkki ennen nukkumaanmenoa joka sisälsi myös vapaana juoksentelua, ei selkeästi ollut tarpeeksi jotta neidin ei olisi tarvinnut herättää taas yöllä pari kertaa. Tänään nostettiin sitten panoksia ja käveltiin ensin Herttoniemeen, jonka aikana kaverukset saivat olla pääosin vapaina. Nähtiin muuten kilipukki jättiläis-sarvineen Falkullan eläintilan ulkopuolella ja molemmat kiltit koirat siitä huolimatta tottelivat luoksetuloa. Yllättävää.

Käytiin moikkaamassa Typy-mamua ja Gizmo ja Yoda sai masunsa täyteen herkkuja. Typyn on nykyisin ollut hankala puhua normaalisti, hänen äänensä on käheä ja hän yskii paljon. Se oli Yodan mielestä hurjan pelottavaa olohuoneessa. Keittiössä ja makuuhuoneessa jätkää ei haitannut yhtään, mutta aina kun mentiin olohuoneeseen, täytyi Yodan päästä minun selän taakse turvaan ja sieltä uskalsi hädintuskin luimistella Typyn suuntaan.

Sen jälkeen moikkailtiin hirmu kasa vanhoja tuttuja Siilitien koirapuistossa, joille Yoda näytti kuinka paljon on kasvanut ja kuinka kova jätkä nykyisin on - kunnes sai pienen selkäsaunan vähän vielä kovemmalta jätkältä ja onnistui sen jälkeen käyttäytymään paljon nätimmin. Lopuksi lähdettiin kävelemään takaisin kotiinpäin (Herttoniemestä reilu 2h reipas kävely.) mutta lumisateen muututtua niin tiheäksi ettei eteensä meinannut nähdä, päätettiin Malmilta jatkaa junalla. Nyt molemmat koirat nukkuvat rauhassa... Jää nähtäväksi riittääkö tämä kukistamaan Gizmon tylsyyden niin että pystyisi nukkumaan yönsä.

RUOKAA!!!

Gizmo meinasi eilen illalla kuolla nälkään. Ihmettelin kun neiti läähätti ja koko koira tärisi. Tarjosin juotavaa ja päästin ulos mutta tärinä jatkui, joten ilmottelin jo iskälle että se on ehkä eläinlääkärireissu edessä, tälleen sopivasti taas päivystystaksoilla. Ruokittiin kaikki koirat vielä, jonka jälkeen Gizmo parani. Lopputulos: Gizmolla oli niin nälkä että heikotti!

Joulua!

Gizmo sai avata eilen hurjasti lahjapaketteja (myös Yodan paketit koska Yoda ei oikein osannut...) ja oli hurjan hauskaa! Gizmo rakastaa pakettien availua. Gizmo ja Yoda sai paljon luita, näätärättilelun ja toisen kongin niin että molemmille on nyt omansa. Tarkoitus on sitoa toinen makkariin sängynjalkaan ja toinen keittiönpöytään, ettei Gizmo voi omia molempia kun jäävät niiden kanssa yksin kotiin. :)

Lisäksi saatiin lahjaksi jättikokoinen mutta todella hieno piirustuspöytä, jossa on lasi ja kaikki! Täytyy vaan keksiä mihin sen sijoittaa, se on tosi iso. Paras. :) Saatiin myös hirmuisesti muuta, ollaan oltu koirien kanssa ilmeisen kilttejä tänä vuonna. mm. Tekken 6 ja siihen jotain oheistuotteita joiden avulla käyttää sitä, kuten konsoli. Pelikauppaan etsimään Dead Risingia heti kun päästään kaupunkiin. :)

Lumipiha

Ollaan vanhempien luona joulunvietossa. Gizmo nauttisi ulkoilusta pihalla vapaana enempi jos sielä ei olisi niin paljon lunta että pienet koirat ihan uppoaa sinne. :)

Mur mur

Joku fiksu koira meillä oli eilen pissinyt sänkyyn. Onneksi vain ihan pikkupisut... Ja koska jumalakin lepäsi seitsemäntenä päivänä, ei tietenkään pyykkitupa ole tänään auki, jota pääsisi pesemään peiton ja lakanat. Jee jee. Tänään olen teorioinut sit kumpi on mahtanut olla kyseessä, todennäk. kyse on ollut jostain Gizmon mielenosoituksesta, koska joutuivat eilen olla pitkään yksin kotona päivällä. Tämmösitä ei ole kuitenkaan meillä ennen harrastettu, ja toivottavasti ei aleta enempi harrastamaankaan.

Tosin Yodakin on pissinyt hirmu paljon ulkona ihan viimeisen parin päivän aikana... Oliskohan sillä virtsakiviä? Ne on kuitenkin käpsyillä aika tavanomainen vaiva.... Toisaalta jäppinen on myös juonut paljon, koska ollaan trimmailtu ja se on saanut hirmuisesti koiransuklaata palkaksi siitä + joulukalenterista.

Tää jää ehkä ikuiseksi myteeriksi.

Komea otus!

Yodalla oli tänään tylsä nyppimispäivä. Nyt herra näyttää oikein hurmaavalta ja varmaan ei saada enää rauhassa tuommoisen uroksen kanssa pihalla kävellä! Pitää olla hätistelemässä tyttöjä pois joka suunnalta. Tai Yodaahan tietty ei tytöt haittaa...

Gizmollakin alkoi sitten juoksu, joten se on lähdössä huomenna porukoille hoitoon... Kiva kun sillä on parhaat päivät sopivasti jouluksi, niin mennäkkö nyt sinne Yodan kanssa sitten ja yrittää pitää ne eri huoneissa? Tai sit pitäisi keksiä poitsulle hoitopaikka, mut olispa kurjaa olla joulu erossa! Höh.

Vieraskoira

Hauru oli tänään kylässä, ja Yoda ja Gizmo häädettiin keittiöön portin taakse. Yodan mielestä se oli epäreilua, varsinkin kun kaikki lelut on olkkarissa! Hävytöntä! Ulkona kakarat käyttäytyi hienosti vaikka Haukku oli mukana. Kyllä nekin osaa. :)

Pitkästä aikaa

Päivitetykset täällä ovat jääneet vähille viimeaikoina. Ollaan me kuitenkin hengissä vielä jne. ;) Kesän aikana ollaan puuhailtu kaikenlaista, tehty monta verijälkeä ja vähän tokonkin saralla kunnostauduttu (tosin hyvin vähän). Yoda on oppinut että juostessa ei pissitä ja Gizmo tulee kutsusta luokse koirapuistossa kesken aidan läpi rähjäämisen. Siinä kait tärkeimmät.

Tänään tehtiin muffinsseja, joista muutama oli "koiraversioita" eli makeiden ainesosien tilalle blenderissä vierailleet kana ja peruna. Tuli tosi muhkeita ja hyvän näköisiä, jopa paremman näköisiä ja jopa tuoksuisia! kuin ne mulle tarkoitetut normimuffinit.... Eikä ollut pahan makuistakaan, ei maistunut juurikaan miltään. Koirat kuitenkin tykkäsi!

Ehkäpä tässä syksyn tullessa ehtisi taas tätäkin päivitellä. :) On ollut kyllä todella kiireinen ja hyvä kesä. Lenkkikilometrejä on tullut varmaan sama määrä kun koko talvi/kevät aikaan yhteensä!

Loma!

Meillä alkoi kesäloma! Gizmo on nauttinut lomanalusta viettämällä 90% ajastaan ulkona, nyt kun ollaan oltu vanhemmilla kylässä. Toisaalta harmittaa lähteä kotiin huomenna, koska neiti tykkäisi niin paljon olla täällä. (Toisaalta sitten taas ei koska itse viihdyn paremmin kotona.)

Viime viikolla tehtiin aika pitkä verijälki, johon tein parin metrin katkoksen ensimmäisen kerran. Ehkä vähän pitkäkin katkos ensimmäiseksi, johtuen maastosta. Gizmo ei tuntunut kuitenkaan edes huomaavan. Vaikka Gizmo jäljestääkin nenä kiinni maassa, toimii ilmeisesti myös ilmavainu hyvin. :) Yodan jälkikin oli normaalia hiukan pidempi, Yodan kanssa ollaan tehty vasta pari jälkeä. Pikkumies ei ole yhtä innostunut jäljestä kuin Gizmo, mutta todella nopea silti! Tarkkuudessa voisikin olla parantamista.)

Leikkikavereita

Yodalle on nyt hankittu oma personal trainer, lapset on omituisia. Yoda on hassu ja Gizmo ei voi sietää lapsia, mutta tulee nykyisin toimeen kunhan jätetään rauhaan.

Temppuhaasteita jälleen

Edellinen temppuhaaste oli kumarrus, jonka opettelu meillä kyllä jäi jopa normaalia tasoa alhaisemmaksi... Jotenkin tuntuu ettei päivässä vaan ole tarpeeksi tunteja ja ensisijaisesti koulutukset olen kohdistanut nyt niihin tärkeämpiin juttuihin. Eli tällä hetkellä ollaan opeteltu että samat käskyt mitkä on toiminnassa sisällä, olisi myös ulkona... Sisällä tullut sitten harjoiteltua vähempi. (Eikä siellä ulkonakaan ihan hirmuisesti.)

Seuraava haaste on opettaa koira seisomaan kupissa. Kupin koko onkin sitten eri asia, eli tässä olis mahdollisuus koittaa oikein pientä kokoa. Tällä hetkellä meidän kuppina toimii tommonen n. a4 kokonen sukkakori. Siinä on vähän korkeat reunat joten se tuottaa välillä Yodalle hankaluuksia, että ne tassut pistetään sinne kuppiin, eikä läimitä reunoja hulluna niin että kuppi lentää ikkunasta ulos... Gizmo on jälleen suoriutunut tähän mennessä kylmän rauhallisesti. Toistaiseksi tosin kummankin koiran liike on vasta sillä mallilla että etutassut kuppiin, Yodalla tähän lisänä kupin hullu raapiminen tai kupissa etutassuilla hyppiminen. Tai joskus jos on oikein kivaa, voi pistää tassut kuppiin, ottaa hampailla kupin reunasta kiinni ja vetää... Saa tehtyä oikeen kunnon kuperkeikat ja kuppikin lentää komeasti taas ikkunaan.

Ihanan lämmintä!

Tänään Gizmo ja Yoda ei halunnutkaan ulkoilla. Vaan kotiin ja sängyn alle nukkumaan... :) On ilmeisesti yli niiden lämpörajan, mun mielestä taas ulkona on aivan ihana sää! Jos niitä nyt veis rannalle niin kävisivätköhän vedessä vapaaehtoisesti. Olishan se ehkä niitä kohtaan vähän ilkeää...

Eilenkin käytiin leikkimässä rannalla ja vaihteeksi kumpikin käyttäytyi todella hienosti kun nähtiin paljon toisia koiria. Gizmon agressiot alkaa ehkä olemaan taas ohi, ne tais olla jotain juoksun jälkeisjuttuja. Käytiin perjantaina rokotuksissa ja eläinlääkäri katsoi Gizmon masuun ultralla, ei löytynyt pentuja vaikka paino on noussutkin ihan kivasti... Hyvä näin! Onneks kohta Yodan jämäneut on loppu ja Gizmo voi alkaa syömään paremmin sille sopivia annoskokoja.

Hausjärven Eläinsuojeluyhdistyksen mätsi

Eilen oltiin Oitissa match showssa, koirulit pärjäsikin tosi hienosti. Tosin tähän saattoi vaikuttaa se, ettei paikalla ollut hurjan montaa koirakkoa. Mutta tarpeeksi kuitenkin pienelle kilpailulle. :) Yodan vuoro oli ensin ja jätkä sai sinisen, tuomari kommentoi liikkeitä ja muuten kehui Yodaa. Yodan liikkeet eivät edestäpäin mitään kauneimpia olekaan, osittain uskoisin tämän johtuvan siitä että jätkä seuraa kun juostaan kehässä. Heti perään Gizmon vuoro ja neito sai tietenkin punaisen, koska on maailmankaikkeuden kaunein koira sentään.

Mukana oli myös Safira-doggi ja siskon mudiainen Hauru, jotka saivat siniset isoissa koirissa.

Pienet siniset sitten voitettiin Yodan kanssa! Enpä olisi tuota uskonut, mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi. :) Yoda voitti namuja, valjaat, solmulelun ja Uma Aaltosen kirjan Colette - pieni musta koira. Gizmon kanssa sijoituttiin pienten punaisten kanssa neljänsiksi (tosin jos Yoda ei olisi juuri hetkeä aiemmin voittanut, olen vakuuttunut että Gizmokin olisi tullut ensimmäiseksi :P ). Gizmon palkintoihin kuului namuja, kaulapanta ja vinkulelu, jonka Yoda omi.

Safiralla ja Haukullakin meni hienosti. Hauru sijoittui isojen sinisten neljänneksi ja Safira voitti luokan. Bis kehässä meitä ei Yodan kanssa sijoitettu, mutta Safira tuli kolmanneksi!

Gizmo

Yoda

Siilinmetsästys-snautserit

Yoda-pojan maha meni taas ihan sekaisin, kun ostin snautserien syntymäpäivien kunniaksi viikonloppuna kaksi poron nilkkaa. Pitäishän se muistaa ettei sille sais antaa mitään normaalista ruuasta poikkeavaa. Onneks tällä kertaa ripuli meni myös ohi pikavauhtia. :)

Tänään sitten aamukävelyllä olis koirulien kauheasti tehnyt mieli siilipaistia ja ei siitä siilistäkään tämä vaikuttanut pahalta idealta kun käveli siihen malliin meitä kohti. Jotenkin mun koirilta on mennyt ohi että mitä pienriistaa niiden snautsereitten oikein kuuluis jahdata. Ehkä siili on kuitenkin jo edistystä Yoda-podan lintuinnostukseen verrattuna.

Ja sit tähän loppuun viikonlopun Rajasaarikuvia, eli Yodamies:

Gizmo vihreäkielinen keppihurjimus:

Ja pakollinen poseerauskuva:

Snautserit ovat puhuneet.

Komeat koirat ulkoilee

Kuvia! Tällä kertaa onnistuinkin tosi hyvin karsimaan mitkä kuvat laita ja mitkä jätän pois, kuvia on vain 15 kpl!

Yoda-poda pörrömöykkynen ennen trimmejä. Miehiset miehethän ovat karvaisia olentoja.

Välikuva, jossa Yodan selkälinja on muuntautunut vinttikoiramalliksi. Tässä Yoda vielä näyttää muuten ihan itseltään.

Mikäs mies tämä on? Eipä sitä melkein tunnistaisi jos ei omaksi koiraksi tietäisi. Ainakaan ennenkuin Yoda avaisi suunsa ja paljastaisi kantavan haukku-ulina äänensä, mistä ei voi erehtyä. ^^

Onneksi Yoda pitää huolen että edellä mainittua ääntä pääsee kuulemaan ja usein.

Elämäniloa! Ainakin jätkällä on vauhdikas luoksetulo, tosin joskus kutsua kuunnellaan valikoivasti. Onneksi kuitenkin havemmin silloin kun ollaan vapaana, remmissähän ei tarvitse kuunnella sanaakaan.

Se on Gizmon keppi ja Yodalla ei ole oikeutta tulla sen lähellekään, ainakaan ilman ushkauksia hengenlähdöstä!

Yoda saa kuitenkin hoitaa vartiointipuuhat sillä aikaa kun Gizmo purkaa kepin osiin. Täytyyhän miehen tuntea asemansa perheessä.

Pahinkin vastatuuli kestää vain hetken - Yoda ainakin suhtautuu tulevaisuuteensa myönteisesti!

Yoda tahtoo! Yoda tahtoo! (Yoda ei kuitenkaan uskalla otaa.)

Kaverukset ja niiden kielet.

Yoda on väsymätön vartiokoira. Varsinkin linnut ovat kriittinen tarkkailun kohde, sillä Hitchcock tiesi kyllä miten asian laita on.

Partakarvoja voi koristaa luonnonmateriaaleilla. Se on ekoystävällistäkin ja kyllästyessä koristeen voi palauttaa luontoon. Kaikkien tulisi seurata Yodan esimerkiä.

Taas Gizmo oli nopeampi. Miten tässä aina käykin näin!

Gizmon keppi on mitä suurin aarre. Gizmo jaksaa kantaa keppiä puistossa tunteja. Tänään oli kuitenkin liian kuuma jotta neitoa olisi huvittanut pahemmin tuoda keppiä heitettäväksi.

Yoda on taas snautserin näköinen komistus, eikä enää mikään mörrimöykky tai karvahirviö. Tosin karvahirviö meiltä löytyy nyt biojäteastiasta!

Yodavälitiedote

Yodasta on taas muuntautunut herrasmies. Jotenkin musta on tullut parempi noitten nyppimisessä, kai harjoitus tosiaankin tekee mestarin. Yoda oli taas uohtanut, että kyllä ne korvat pitää siistiäkin ajeluiden jälkeen, mutta muutaman naksutuksen jälkeen antoi hienosti leikata reunatkin. Se on sama juttu aina niiden korvien kanssa, kun ne kutiavat mutta ei saa ravistaa päätä. Pikkujätkä on kuitenkin mailman kiltein trimmattava.

Kuvia sit huomenna kun pääsen pihalle ottamaan!

Huokaus

Ensinnäkin mä olen lukenut että jos koiran ottaa, sitä pitää ulkoiluttaa säällä kuin säällä. Gizmo ei ole lukenut ja haluaa että meen yksinäni ulkoilemaan. Miks mun pitää yrittää täyttää koiranomistajan velvollisuuteni kun ei mun koiratkaan...

Jokatapauksessa mentiin sit lyhyelle ulkoilulle eilen illalla, kun aamulla satoi ja Gizmoa ei huvita elämä märkänä. Vastaan tuli kokoajan niin hienoja tilaisuuksia harjoitella koirien ohituksia että päädyttiin melkoisen matkan päähän kotoa, jolloin tietenkin kaikkien luonnonlakien mukaisesti alkaa sataa kaatamalla. No ei se mitään, keväinen jäätävä kaatosade koiran kanssa joka haluaa paeta jokaisen puskan alle suojaan on aina ollut mun käsitys hienosta päivänvietosta.

Yodan mielestä oli tietenkin kivaa. Vaikkei sekään erityisemmin kastumisesta tykkää, on hiekkatiehen muodostuvat pikkupurot parasta! Niissä on kyllä yks tosi omituinen juttu, nimittäin jos laittaa tassun liikkuvan veden eteen, se jatkaa liikkumista tassun läpi! Voitteko kuvitella! Samaten jos sitä vettä yrittää purra, niin eihän siitä otetta saa, suu vaan täyttyy hiekalla... Kumma juttu nuo purot.

Vahvisteita

Mietein noita Gizmon ja Yodan palkitsemiskeinoja, jotta tulis käytettyä enempi muitaki ku namupaloja. Varsinkin ulkona ja vasinkin kun Gizmo ei niin namuista edes välitä. Seuraavanlaista listaa sain aikaiseksi:

Gizmo
1. Kepin noutaminen
2. Oravien jahtaaminen
3. Omistajan jahtaaminen
4. Vetoleikki
5. Lelun jahtaaminen
6. Hassusti kehuminen
7. Lelujen etsiminen
8. Mahan tai korvantauksen rapsutus
9. Muriseminen
10. Heitetty nami

Yoda
1. Herkkunamit
2. Vapaana juokseminen
3. Haukkuminen
4. Lelun jahtaaminen
5. Toisten koirien kanssa leikkiminen
6. Haliminen
7. Hyppiminen
8. Lintujen hätistely
9. Tavalliset namit
10. Luun syöminen

Nää on nyt ikään kuin siinä järjestyksessä, että numero 1 olisi kaikkein voimakkain vahviste ja muut siitä sit alaspäin. Gizmon lista oli hankala koska on nii paljon asioita mitä Gizmo tykkää tehdä. Yodalla taas on niitä muutamia suuria juttuja ja loput on aika samantekeviä, joten kaikki kymmenenkään ei mitään hirmuisen suuria palkkioita välttämättä ole. En mä tunne mun koiria tarpeeksi hyvin selkeästi jos jo tämä tuottaa onelmia.

Nyt testailiin jo tänään ulkona joitain noista kohdista palkintona ja kyllä oli ainakin kaksi innokasta koiraa lenkillä.

Vappu-ulkoiluja

Käytiin Gizmon ja Yodan kanssa eilen uimareissulla. Gizmo ui vähän kepin perässä, tosin ei tänäkään vuonna ole yllättäen alkanut rakastaa vettä... Yoda ei vieläkään uskaltautunut uimaan asti, mutta kyllä se melko ennakkoluulottomasti haki keppiä kahluu-syvyydestä. Ehkä joku kerta se menee uimaan.

Vappuna käytiin ihmettelemässä ilmapallonmyyjää, joka Gizmon mielestä oli hurjan epäilyttävä tyyppi. Gizmo ei ehkä tykännyt ilmapallojen suhinasta tuulessa. Yoda ei edes tajunnut mitä osoittelin siinä kun yritin saada sen katsomaan ilmapalloja. Onhan Yoda tietenkin jo viime vuonna ansioitunut ilmapallon-noudossa, joten ehkä se tosiaan ei nähnyt niissä mitään ihmeellistä.

Haaste 2

Tänään näin vuoden ensimmäisen perhosen. Tänään Yoda söi vuoden ensimmäisen perhosen. Huoh sitä koiraa...

Temppuhaasteeseen Yoda sittenkin oppi bodaamaan ihan oikeasti. Kuntopyörän poljinta pitikin vaan polkea väärään suuntaan ettei se ollut liian painava. Gizmon haasteseen videoinkin ton pätkän jo varmaan 3 viikkoa sitten... Seuraava haaste on leikkiinpyyntöasento. Sen luulisin olevan suhteellisen helppo opettaa mutta tiedä nyt sitäkään etukäteen mitä noi keksii mulle vaikeudeksi.

Leikkipäivä

Hauru oli kylässä ja käytiin Tapanilan puistossa leikkimässä esteillä...

Yhteisposeerausta, Gizmo, Hauru ja Yoda

Gizmo putkessa

Yoda hyppää korkeasta renkaasta, ihan kun leijonat

Gizmo kiven päällä

Yoda kanssa!

Yoda osasi kiivetä myös tukkikyhäelmän päälle

Ja lopuksi kotona Yodan tapa leikkiä vetoleikkiä.

Fiksu poika

Alettiin viikon alussa opettaa Yodalle kuukauden haastetta, eli joku temppu kosketusalustan avulla. (Koska kaikkihan kantsii jättää viimetinkaan, jos nyt on joku viikko enää aikaa kerta.) Se ovien sulkeminen mitä ensin aattelin kuulosti niin helpolta (senhän Yoda oppisi yhdeltä istumalta) joten päätin opettaa sen käyttämään kuntopyörää. Yodahan on meidän pikku-bodari vai oliks se nyt podami, sinnepäin kuitenkin. Tänään poistin kosketusalustan kun Yoda osaa koskettaa kuntopyörän poljinta kahdella tassulla. (Tai oikeestaan hakata pyörä raukkaa.) En oo kuitenkaan varma pystyyks sille opettaa että sen pitäis painaa poljin alas, koska vaikka se nyt rämäyttää tassuillaan poljinta koko voimallaan, ei se hievahdakaan. En tiiä sit olisko keskittyneemmästä painamisesta apua, Yodahan ei tiettävästi kuitenkaan tee mitään keskittyneesti. No saa nähdä miten tässä käy, kun ei kukaan muukaan ole saanut haasteitaan ihan loppuun asti hiottua.... Paitsi tietenkin Gizmo, jolla on kyllä täysin valmiiseen liikkeeseen silläkin matkaa, mutta uskoisin haasteen kriteerit kuitenkin täyttävän puhtaasti.

Vatsataudit on onneksi nyt takanapäin, tosin uusi saattaa olla edessä ottaen huomioon millä innokkuudella Yoda on tänään vedellyt luita kitaansa. Laskin et meillä on ainakin 14 luuta (lukuun ottamatta kovat oikeat luut) mutta silti välillä tuntuu kun ei olisi riittävästi että Yoda sais syödä niistä edes yhtä. Nehän on kaikki Gizmon. Nyt Yoda on kuitenkin keksinyt mullistavan idean, eli mennä syömään luuta jonnekin muualle kun Gizmon nenän eteen. :)

Vatsatautien hyökkäys

Kaikki alkoi muutamia päiviä sitten, kun käytiin pitkällä vapailulenkillä Viikissä ja unohdin namut kotiin joten käytiin eläinkaupasta ostamassa ensin namuja. Sen jälkeen Yoda sai hirmuisen ripulin, jonka luulin olleen namupalojen aiheuttamaa. Kolme päivää turvotetuilla nappuloilla ja maitohappobakteerilla ja Yodan maha oli parantunut just sopivasti viikon alkuun. Mutta siinä samaan aikaan kun Yoda parani, niin Gizmon maha alkoi näyttää oireita samaisesta taudista. Syynä ei kai sitten ollutkaan ne namit vaan joku ihmeen bakteeritartunta? Tai sitten noi on vaan hyvin osannut ajoittaa samaan aikaan tautinsa. Ehkä näin kevään merkeissä ne on innostunut syömään jotain raatoja metsässä.

No, Gizmo ainakin osaa kunnolla osoittaa tahtovansa ulos. Gizmo tietää että koirien kuuluu vinkua ovella halutessaan pihalle, koska kaikki koirat tekevät niin. Yoda ei ole tästä kuullut vaan menee istumaan jonkun ikkunan alle ja tuijottamaan taivasta. Kyllähän siitäkin viesti perille menee - jos sattuu vahtimaan koko ajan mitä se puuhailee. Jokatapauksessa viimeisten muutamien päivien aikana ollaan ravattu niin usein pihalla et naapurit varmaan uskoo meidän tulleen ihan hulluiksi.

Pieruhuumoria

Yoda on löytänyt komedian avaran maailman. Meillä on semmonen koira-pehmolelu joka on aina ollut Yodan lemppari, (karvasydäntyynyn jälkeen) kun sen sisällä on jotain kahisevaa täytettä, eikä vaan tavispupmpuleita. Sen lisäksi se röhisee vinkumisen sijaan jos sitä puree, tosin nykyisin se on jo niin huonossa kunnossa että sitä on huono enää saada röhisemään. Tänään pikkumies kuitenkin keksi että jos sen koirapehmon päälle istuu niin se röhisee. Sitä se sitten puuhaili koko aamun. Istui koiran päälle - prrrrt - nousi ylös, katsoi mua kauhean innokkaana ja istui taas - prrrt - jne... Jos se olis ollut ihminen niin sen hymy olis yltänyt takaraivoon asti.

Niin se vaan on että Yoda on parempaa seuraa juoksulenkeille kun Gizmo. Yodan ravi on just sopiva vauhti mulle, tarpeeks hidas että jaksaa pidemmän lenkin muttei kuitenkaan niin hidas että sauvakävelijät menee ohi. Gizmon ravi on vähän turhan hidas, Gizmo menee mielummin hidasta laukkaa kun reipasta ravia. Ja sit jos annan sen laukata niin pikkuhiljaa sen vauhti kasvaa koska Gizmon mielestä on parasta kun mennään lujaa ja sit kohta mennäänkin semmosta vauhtia että.

Kai ne meidän ongelmat Gizmon seuraamisessa ja kaikessa muussakin on johtunut vaan siitä et harjotellaan liikaa sisällä. Ulkona kun harjotellaan mitä vaan niin menee miljoonasti paremmin. Ulkona se on jotenkin siinä tokovireessä kun sisällä taas se miettii liian paljon mitä sen pitäis tehdä. Kai se on huomannut et sisällä opetellaan enempi uusia juttuja ja ulkona sit tehdään niit samoja vanhoja eikä tarvi miettiä kun tekee vaan. Olisko se niin fiksu? Lisäks mä oon melko varma että se tekee suoritukset paremmin jos lähistöllä on toisia koiria! Siis sillon se tekee kaiken oikeen extra tarmolla. Normaalisti kun ohjaaja sanoo "kyl se kotona osaa" niin mä voin sanoo et "kyl se kentällä osaa"? Tosin jäävät liikkeet ja muutenkin ajan lisääminen onnistuu sisällä paremmin... Ota tommosesta nyt selvää!

Jokatapauksessa ruutuliikettä harjoteltiin tänään muutama kerta pihalla. Gizmo menikin sinne ruutuun tosi vikkelää kun palkitsin heittämällä sille keppiä. Se oli ruudussa sillä silmänräpäyksellä kun mä pyysin sitä irrottamaan kepistä. Muutaman kerran ehti mulle haukkuakin et etkö jo heitä sitä keppiä senkin hidas luuska, näätkö että seison täällä! Ei ehkä hyvä koetta ajatellen mut ainakin voi 100% varmuudella sanoa että se tajuu mistä tossa liikkeessä on kyse.

Mun Gizmo on kyllä mailman ehdottomasti paras koira!

Suomen huippuhurtta

Siis ehkä pitäis vaan lopettaa alokasluokan harjoittelu, kaikki on osattu ihan hyvin ennenkun aloin viilaamaan pilkkua ja pilasin kaiken. :P Tosin nyt seuraaminen on ainakin tosi innokasta ja Gizmon mielestä parasta ikinä. Ei kuitenkaan yhtään tarkkaa, puhumattakaan kiinteästä. Pääasia kuitenkin on että koira ja ohjaaja nauttii? Kivaa on nimittäin ollut. :)

Ruutuliikekin toimii jo hienosti, Gizmo on mailman paras ruutukoira. Tänään aattelin viedä liikkeen pihalle ja pidentää matkaa reippaasti, jos vaan on kuivaa vielä päivällä kun pääsen kotiin. Ne mun merkit kun on pahvia ei niitä viittis hirmuisesti kastella... Uskosin kuitenkin että Gizmo yhdistää ruudun paremmin niihin merkkeihin jos ne siirtää niin kauas ettei kosketusalustaa näe ennenkun on jo lähtenyt merkkejä kohti.

Kokeiltiin Typyn luona kuin hyvä amerikan huippuhurtta Gizmo olisi ja kyllähän Gizmo hienosti osasikin. Pyysin Gizmon istumaan olohuoneen perälle ja menin itse istumaan n. 2 metrin päähän, sitten Typy houkutteli Gizmoa liikkumaan paikaltaan heittämällä sille lelua. Neito ei hievahtanutkaan vaan katseli vain mua ja odotti koska saa uusia kivoja käskyjä. Vapautin parin sekunnin istumisen jälkeen ja Gizmo säntäsi lelulle semmoista vauhtia ettei uskoisikaan, joten kyllä houkutuksen lähteä on täytynyt olla suuri!

Yoda raukka jää taas kaikesta kivasta paitsi kun joutuu olemaan vanhempien luona hoidossa. :(

Gizmon juoksu

Yoda on isojen poikien leirillä vanhempien luona, me Gizmon kanssa odotellaan kotona ja surraan kun on niin yksinäistä. Korjaus Gizmo ei sure vaan nauttii saadessaan vihdoin jakamattoman huomion itseensä aina kun haluaa. Alkaa taas palautua mieleen minkä takia olis niin kiva kun Gizmo olis leikattu ja sit ei tarveis ikinä olla erossa siitä pienestä halirutiapinasta. Gizmokaan ei yhtään auta murraamalla mulle jos meinaan halata sitä mun eroahdistukseen.

Gizmo on kuitenkin ollut niin hienosti kotona vaikka onkin ollut ihan täysin yksin pitkästä aikaa, tai oikeastaan ensimmäistä kertaa tässä asunnossa. Ja ulkona ei tarvi välittää toisista koirista mitään kun ollaan vaan me kaks. Itseasiassa ihan rapun edustaa lukuun ottamatta Gizmo on ollut kaikki lenkit irti remmistä nyt, vaikka ollaan toisia koiria nähtykin, ei olla niitten luokse menty. Elämä on aika rauhallista ja helppoa. Silti must tuntuu ihan hirmu pahalta kun se kaiken actionin aiheuttaja on poissa. Nää viikot sais mennä nopeemmin.

Peräkärrykoira

Jotenkin (siis harjoittelemalla liikaa jättäviä liikkeitä) Gizmon seuraaminen on nyt pahasti pielessä. Se seuraa n. puol metriä liian takana, eikä halua korjata vaikka yritän innostaa sitä parempaan paikkaan. Se on kyllä tosi innostunut ,eikä näytä siltä että löntystelenpä tässä nyt sit perässä kun täytyy, mut on liian takana ja josku pysähtyessä katsoo mua epävarman näkösenä ja yrittää tarjota maahanmenoa. Vaikkakin ollaan harjoteltu lähinnä liikkeestä seisomista.

Yritin sit ottaa seuraamista ja paljon käännöksiä varmasti ilman yhtään jättöä, mutta ei oikeen auta. Ehkä pitäiskin opettaa sille liikkeestä eteenmeno, niinkun vastaliikkeenä jättäville? Ei haittaa varmaan ainakaan kokeilla. Koska tuntuu turhalta antaa sen kokoajan harjoitella seuraamista väärässä kohdassa niin et se kohta luulee et noin sen seuraamisen kuuluukin mennä. Toisaalta on vähän tyhmän kuulosta harjotella jotain ihan muuta parannuskeinoks siihen et seuraaminen ei suju...

Valmis häpeäminen

Ensimmäinen kuukauden temppuhaasteista on valmis, eli häpeäminen! :) Kaikki koirat oppivat hyvin, Gizmo tempun jo osasikin, vielä vaan vähän vahvistin että temppu palautui takaisin alkuperäiseen muotoonsa, nenän peittämiseen tassulla, sen sijaan että neito vaan kauhaisisi ilmaa huolimattomasti.

Muutenkin tuota täytyy vielä Yodalla yleistää, koska liike ei ole yhtä hyvä muualla kun kotona meidän koulutus nurkkauksessa. Lisäksi jätkä tarjoaa liikettä vielä käskyttäkin.

Uusi liike onkin sitten kosketusalusta, jonka molemmat mun käpsyistä jo osaa, (koska Miahan keksii meille haasteita vaan kopioimalla Gizmolta;) sen lisäksi pitäis opettaa joku liike kosketusalustaa hyväksi käyttäen. Yodalle aattelin oven sulkemista ja Gizmolle vähän kaavailin merkille menemistä tai ruutuun lähettämistä, aatellen samalla meidän toko-uraa. Ja siitäkin huolimatta etten usko että Gizmo koskaan yltää mihinkään voittaja- saati sitten erikoisvoittajaluokkaan asti, se stressaa niin paljon. Mut se saa toimia harjotuskappaleena liikkeissä jotka sit opetan Yodalle ja mistä sitä koskaan tietää... Onhan se vielä nuori koira. Mun pitäis vaan jostain hankkia sopivia tolppamerkkejä. Ehkä käyn tiimarista ostaa vähän oranssia tai vihertävää kartonkia ja siitä lähettäis...

Isoveli valvoo

Gizmolla ja Yodalla on nyt oma yksinolokamera, eli asensin webbikameran lähettämään kuvia koirien porttien kohdalta livenä. Linkki löytyy tosta sivun vasemmasta laidasta, sillon kun kamera ei ole päällä se ei luonnollisesti toimi. Tosin tänään aamulla sitten kiireissäni en yhtään katsonut mihin suuntaan kameran osoitin, mutta kyl siit nyt näkee jos ne seisoo portilla ulvomassa. Toistaiseksi ovat olleet just hienosti kyllä. :) Tai eipä niitä oikeastaan ole edes näkynyt, ovat varmaan makkarissa nukkumassa.

Se osaa! :)

Yoda on oppinut häpeämään. :) Se on sitten niin fiksu poika! Ja Yodan häpeäminen onkin sitten tosi voimakas ja varmasti huomattava, Yoda painaa päänsä alas ja täpsii kuonoaan tassulla täysiä samalla kun valuu istumisesta makuuasentoon... :P Tää valuminen oli sen oma lisäys, koska Yodahan on aina ollut kova valumaan.

Gizmollakin oon ottanut vähän harjotuksia sen häpeämisen kanssa kun sen liike on vähän päässyt lipsumaaneikä kyse ole enää aikoihin ollut tassulla nenun kosketus, vaan pikemminkin tassulla epämääräisesti ilman kauhaisu. Sen lisäks ollaan harjoteltu lisää peruuttamista ja meneekin jo tosi hyvin, eikä enää ole ongelmaa peruuttaa pidempää kuin metrin matkaa.

Sekasikiö

Yritin lisätä webkameran kuvaa Gizmosta ja Yodasta nettiin jollekin ilmais sivulle, mutta ei se toiminutkaan niin kuin olin suunnitellut. Olis ollut kiva töissä ollessa nähä että mitä ne täällä puuhaa kun niil olis ollut oma yksinolo-kamera ja reaaliajassa eikä näin kun se nyt on ollut äänittämässä mulle jälkikäteen nähtäväksi.

Käytiin tänään kävelyllä Malmin lentokentän lähellä kun on se joku pieneläintila, Yoda ei välitä yhtään niistä lehmistä joiden selässä ihmiset istuu (hevoset) mutta sitten ydessä tarhassa oli lehmän ja koiran risteytys! (poni) Siis ihan oikeasti oli, se oli ihan kun lehmä paitsi yhtä pieni kun tanskandoggit! Yoda kertoi sille suorat sanat siitä saako tuollaisia lajiristeytyksiä tehdä.

Muutettu on

Muutettiin sitten viikonloppuna. Siis ihan kaikki huomioon ottaen koirat on käyttäytynyt paremmin kuin osasin odottaakaan. Vielä eilen Gizmo oli kovin halukas haukkumaan ihan kaikille äänille rapussa ja kaikille muillekin kolahduksille mutta tänään se on alkanut rauhoittua. Eikä se ole rähjännyt keittiön tuuletuskanavan läpi kuuluvalle puheensorinalle ensimmäisen päivän jälkeen.

Yksinoloharjoitukset on pitänyt kuitenkin aloittaa uudelleen aivan perusasioista, koska vaikka olivat ihan hienosti sisällä Sunnuntaina ja Maanantaina kun kävin aamulla kaupassa, niin eilen kun käytiin sit vähän pidemmän aikaa kestävällä kauppareissulla, odotti kotona aivan mieletön konsertti... Eli nyt tänään oon tehnyt niitten kanssa jo tusinan verran toinen toistaan pidempiä harkkoja jotka oon sit videoinut ja tarkkaillut miten ne on. Ei ne kuitenkaan näytä videoilla hermostuneilta, et olisko joku yrittänyt tulla soitteleen ovikelloa tai jotain sillon eilen... Nyt jätin niille myös radion päälle toisin kuin silloin. En tiiä mut päivemmällä meinaan tehä semmosia harjotuksia et pyydän Samin menee rappuun ja soittaa ovikelloa vähän väliä ja kolistelemaan siellä muutenkin. Olishan se kiva jos ne osais olla kotonaan rauhassa, eikä vaan niille vaan myös naapureille.

Eilen puistossa Yoda sai dobermannilta selkäänsä. Näytti aika pahalta, silleen et mä en yleensä hätäänny jos joku sille paikan näyttää mut tää oli jo vähän liian rajua munkin mieleen. Siis se teki Yodalle tapporavistukset ja kaikki. Ei Yodalle kuitenkaan kuinkaan käynyt, sillä on niin tuuhea ja pitkä turkki. Eikä varmaan saanut kolahdusta edes itsetuntoonsa koska olis mennyt hoitelemaan sen dobberin sen jälkeen kun sen omistaja oli saanut sen kiinni, mut päätti sitten että namut multa on kivempia. Toivottavasti ei kasvata myös mitään agressioita toisia uroksia kohtaan, tosin jäätiin sinne puistoon viellä sit että se huomais että ne muut koirat on kuitenkin kilttejä ja siellä se niitten kanssa sitten leikki kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Sillä koiralla on kyllä niin mahtava luonne.

Kolkkoa

Gizmoa taitaa vähän nyt vaivata, kun oon pakannut kaikki mun tavarat. En oo vielä koskenutkaan koirien kamppeisiin, pakkaan ne sit Gizmon häkkiin ylihuomenna just ennen kun muutetaan. Mut tietty noi ei oo ennen muuttanut joten ei ne tajuu mistään mitään. Luulevat varmaan et mamma on mennyt sekasin ja heittää kaikki meiän kamat roskiin.

Mulle on tullut hirveen kapinallisia ajatuksia kun oon lukenut taas semmosta koirakirjaa jossa painotetaan johtajuutta ja kuria. Ihmiset on jotenkin kieroutuneita, kun ne luulee itsestään niin liikoja. Koirat on kuitenkin ihan yksinkertaisia eläimiä, niitten motiivit on ihan samoja kun kaikkien muittenkin eläinten, ihmiset mukaan lukien. Ne tekee sitä mikä on niille milläkin hetkellä kannattavinta. Ei ne tee mitään miellyttääkseen muita, ellei sitten niitten muitten miellyttämisestä ole niille hyötyä. Mut epäilen ettäkö kumpikaan mun koirista tekis yhtään mitään aivan puhtaasti sen takia että niiden "johtaja" niitä niin komentaa. Siis ihan järjetöntä.

Taitavaa koulutusta

Yoda osaa nyt käskystä high fiven, istua orava-asennossa ja kauhoa ilmaa kahden tassun avulla. Silti herra ei osaa hävetä tekojaan... Yodan mielestä hänellä ei ole mitään hävettävää.

Tänään lenkillä meiltä kysyttiin, että oonko mä ottanut jotain koirankoulutus kursseja kun mä oon niin hyvin mun koirien kaa. Kuulemma se oli kattonut ennenkin ikkunasta et kun me näytetään niin ilosilta. Samaan aikaan Gizmo räksytti remmissä ja Yodakin oli vähän kahden vaiheilla onko namit vai bostoninterrieri kivempi. Mun mielestä niitten käytös ei mitenkään heijastanut hyvää koirankoulutus taitoa... :P Mä oon kyllä antanut Gizmon haukkua jos vieraat tulee meille puhumaan, omaa laiskuuttani en viitsi siltä opettaa sitä pois koska se ei kuitenkaan mua (yleensä) häiritse. Ja parempi vaan jos joku hullu tulee meille puhuun niin ehkä lähtee pois kanssa.

Moikataanko?

Tuntuu kun joillekin koiranomistajille olis henkilökohtainen loukkaus sitä ja sen koiraa kohtaan jos niille sanoo et voisko ne olla päästämättä niitä koiriaan mun koirien luo, kun me ohitetaan. On selkeesti semmoisia ihmisiä, joiden koirat osaa ohittaa hienosti, joko sen takia että ne on hyvin koulutettu tai vaan niitä ei vois vähempää muut koirat kiinnostaa. Sit on niitä joita ohitetaan joiden koirat enemmän tai vähemmän käyttäytyy ohituksessa huonosti, ja joita niiden omistaja joko koittaa kouluttaa paremmille tavoille tai vaan estää pääsemästä syömään meitä. Loput on näitä joiden mielestä niitten koiralla on täysi oikeus moikata jokaista vastaantulevaa koirakkoa, siis niinkuin koirien sosiaalisen käyttäytymisen varjolla. Nämä ihmiset ärsyttää mua miljoonasti enemmän kun edes ne jotka koittaa syödä mun koirat. Siis pahimmassa tapauksessa ne vielä pitävät koiraansa vapaana, eikä koira tottele niiden yhtäkään sanaa, tai ne ei vaan viitsi niitä pois kutsua... Yritä siinä nyt opettaa Yodalle ettei vastaan tulevia koiria moikata, joten sen on niistä ihan turha innostua, kun sit aina väliin tulee näitä joita sit moikataankin ja jotka tehokkaasti vahvistaa sitä käsitystä et jos sittenkin... Siis tommonen satunnainen vahvistaminenhan on kaikkein paras keino jos haluaa jonkun toiminnon säilyvän koiralla hamaan ikuisuuteen.

Sit kun mä olen vielä niin tyhmä etten osaa pysyä rauhallisena jos ne alkaa urputtaa takaisin eivätkä tee niinkuin mä haluan. Mä tiedän ihan hyvin että mun on turha niille mitään sanoa, korkeintaan voisin huomauttaa et seuraavan kerran kun se niitten koira on mun koirien iholla niin potkasen... Jos ne vaikka siitä tajuis. Musta tuntuu ettei mikään saa niitä tajuamaan. Niitten maailmankuva on vaan niin pieni ettei ne voi ajatella kun vaan sitä mitä ne haluaa ja kuinka kiva niistä on jos niitten koira saa moikata muita. Ehkä sit mäkin voisin tajuta kuin tärkeää on koiran sosiaalistaminen jos huomaisin kuin kiva mun koirista olis niitä moikata. Siis mun koirathan näyttääkin siltä (tai ainakin toinen niistä, Gizmosta on tullut tosi välinpitämätön muita kohtaan) että se selkeesti sitä haluaa, mikä mä oon sitä kieltämään toteuttamasta koiran luontoa.

Turjakkeiden taistelu

Viikolla käytiin puistossa ja vaihteeks saatiin olla sielä ihan keskenään. Nykysin puistoissa on aina joku ei saa yhtään nauttia omasta rauhasta. Onhan ne toisetkin koirat kivoja eikä aina ole kiva olla yksin mutta sillon kun ollaan kolmistaan niin Gimollakin on ehkä kivempaa, koska Yoda leikkii Gizmon kanssa eikä muitten. Ajattelen vaan mun pikku-prinsessaa. :) Otin sit vähän kuvia kuinka käppänät leikkii.

Yoda etsii saalista...

Kohde havaittu edessäpäin...

Se on Gizmo!

Gizmo onkin niin hurja että saalistaja joutuu saaliiksi.

Onneksi Yoda on mailman nopein.

Tai ainakin melkein...

Saalistajalle käykin hassusti.

Ja jäljelle jää Gizmo.

Tällä kertaa Gizmon nyppiminen kävi todella nopeasti. Meni joku 3 tuntia puhtaaseen nyppimishommaan plus varmaan lähelle sama määrä ajeluihin ja leikkaamisiin. (Vaikkei lopputulos välttämättä näytäkään siltä että siihen niin paljon aikaa olis upotettu.)

Korvia en nyppinyt, niinkuin en Gizmolta ole ikinä tehnyt. Päälaestakin nypin vaan kaikkein yhteistyökykyisimmät karvat, koska mun mielestä on vähän turha nyppiä niitä jos ne on jokatapauksessa ihan pehmoja. Ei siitä nauti Gizmo enkä minä jos alkaa väkisin nyppimään.

Yodalle mä yritin nyt sitten opettaa sitä tassulla nenän pyyhkäisyä, mutta törmäsin käytännön ongelmiin. Se ei tarjoa mitään edes kaukaisesti siihen liittyvää liikettä. Ja nyt se luulee että haluan että se vaihtaa painon jalalta toiselle... Voin opettaa sen kyllä tota menoa steppaamaan.

Se onkin... noutaja!

Ihmeiden aika ei ole ohi. Yoda on oppinut noutamaan! Ei sanan TOKO merkityksessä, mutta kun leikitään ja heitän lelun pois, se hakee sen takaisin. Aiemmin Yoda on mennyt kyllä lelun perän mutta jättänyt sen sinne ja tullut takaisin ihmettelemään miksei leikki jatku. Olen yrittänyt houkutella sitä tuomaan lelua, kehumaan ihan yltiömäisesti edes askelesta muhun päin lelu suussa tai vaan huomioimatta sitä ilman että sillä on lelu suussa, mikään ei tuntunut auttavan ennenkun tänä aamuna se haki lelun takaisin ensimmäisen kerran ihan kunolla. Palkitsin sen sitten super-hypersatsilla nameja ja kehuja ja pusuja ja sen jälkeen se on tuonut lelun aina takaisin. :) Tajusi ilmeisesti vihdoin mistä on kyse.

Muutenkin Yodan kanssa leikkiminen on muuttunut koko ajan vaan helpommaksi. Aluksihan pikkujätkä ei suostunut leikkimään mun kanssa juurikaan mitään, nykyisin sen kanssa voi jopa vetää vähän. Täytyy vaan muistaa antaa sen voittaa pikapikaa suurimman osan ajoista, jotta se ei lannistuisi. Voi olla että joku päivä vielä lelupalkkaaminenkin olisi mahdollista.

Tämän läpimurron lisäksi Yoda näyttää taas jopa snautserilta. Päivän lenkkiseuran mukaan Yoda kasvoi tänään karvahirmusta teinistä sydämiä särkeväksi nuoreksi mieheksi. Ehkäpä tuota mun kaksikkoa ei haittaisi useamminkin siistiä. Vielä pitäisi siistiä tassut ja huomenna on sitten Gizmon vuoro. Gizmon nyppiminen pitäisi aloittaa, mutta luulen että saan yhden illan menemään pelkkään pohjavillan poistoon ja korvakarvojen nypintään...

Lisähuomautuksena Puotiharjun Mustissa ja Mirrissä joutuu nykyään maksaa muovikasseista. Pitää muistaa kantaa omat pussit mukaan jos sielä käy, koska eläinkaupassa kassista maksainen on melkeinpä luonnotonta.

Puistopäivä

Tänään käytiin koirien kanssa kolmessa eri puistossa, kun Mia ja Hauru oli taas käymässä Helsingissä joten yritettiin pika-altistaa sitä mudia koirakontakteille. :) Olikin hyvä päivä, kaikissa puistoissa oli muitakin ja mukavia koiria. Tosin Yoda sai selkäänsä yhdeltä venakolta, jota Yoda ansioikkaasti sitä ennen härnäsi. Yoda ei kuitenkaan mistään pikkurähinöistä välitä ja jatkoi härnäystä vähän myöhemmin... Sillä kakaralla on todella hienot käytöstavat... Gizmo oli todella nätisti eikä silmäillyt ketään pahasti, taisi neidolla olla jopa hauskaa. Ollaan kävelty nyt niin paljon että nukutaan kaikki varmaan hienosti ensi yönä.

Myös koirien ohitukset meni hienosti molemmilta, niinkuin nyt on mennyt jo pitkään. Ehkä nuo joskus jotain oppivatkin. :)

Otin myös muutamia poseerauskuvia, ne on tietenkin kaikki aina samanlaisia, mutta ehkä kesällä taas viitsin ottaa kameran mukaan välillä uloskin.

Muutoksia

Ja mä vähän muutin tän blogin html koodia joten se näyttää nyt vähän omituiselta... Mutta tajusin vasta sen jälkeen kun olin tehnyt haluamani muutokset ettei tässä mun kannettavalla oo mitään järkevää kuvankäsittelyohjelmaa, joten huomenna teen muutokset loppuun tai ens viikon aikana jokatapauksessa ei tää näin jää.

Ja ettei tulis ihan off topiikiks, niin kerron että Yoda kuorsaa ihan kun olis joku isokin koira. Se ei osaa olla hiljanen edes nukkuessaan. ^^

Siivouspäivä

Ei olekaan niin hyvä idea aina aktivoida koiria antamalla niiden revittäväksi täytettyjä pahvilaatikoita. Lattia näyttänyt jo jonkun aikaa taas ydinräjähdykseltä kun en ole jaksanut siivota... Sen lisäksi noi on nyt ottanut tavakseen repiä kaiken pahvin ja paperin mihin ne hampansa vaan saavat. Ei voi syyttää kuin itseään.

Nyt täälä on tosin siistiä ja sain huomata että Gizmo osaa vieläkin auttaa, vaikken olekaan pyytänyt sitä siivoamaan aikoihin. Se ei osaa nostella lelujaan suoraan koriin, jota voisi sille yrittää tässä opetella, vaan tuo ne ensin mulle ja mä saan sitten tiputtaa koriin. On siitä silti apua ja vaikkei siivoamista nopeuttaisikaan mitenkään niin on se hauskempaa noin. :)

Tervetuloa!

Tämä on Gizmon ja Yodan uusi blogi, vanha löytyy täältä. Vielä ei ole varmuutta blogin tulevan sisällön laadusta, mutta eiköhän se selviä.

Ainakin tiedämme sen, että mun koirani eivät ole kalkunnoita, toisin kuin eräiden. Oltiin tänään koirapuistossa Ringon ja snautsereitten kanssa, jossa oli myös nainen mukanaan kaksi seefferiä, villakoira (ei siis mudi) ja kääpiöpinseri. Seefferit meni remmeihin heti kun näkivät meidät, joten ootettiin että menisivät puiston kauempaan päätyyn rähjäävien koiriensa kanssa (puisto oli siis niin iso että tilaa kyllä riitti). Mä en ihan tajua miksi jotkut ihmiset tuo puistoon koiria joita pitävät sitten kytkettynä, se on puiston sääntöjen vastaistakin. Lopulta Ringo kuitenkin päätti juosta puiston toiseen päätyyn (ja Yoda perässä hurjana räksyttäen) ja naiselta pääsi koirat irti kun yrittivät hyökätä Ringon kimppuun. Ei siinä mitään, kun saivat Ringon kiinni niin käyttäytyivät suhteellisen hyvin, eivätkä purreet Yodaakaan vaikka pikkujätkä räksyttikin tapansa mukaan pää punaisena toisille. Miksi siis koirien piti olla remmissä?

Myöhemmin tänään käytiin vielä metsässä kävelyllä siskon bouvierin Maxin ja mudin Haurun kanssa, koirat saivat olla irti ja juosta hangessa. (Todisteena nyt läpimärkä sänky, johon Yoda kuivatti itsensä.) Hauru luuli että Haurun nimi on Kalkkuna, joten jos Mia sanoo Gizmoa tästä lähin Pikku G:ksi, niin Hau on sitten Kalkkuna(n aivo). Gizmo ja Yoda sentään tulee vain jos kutsutaan omalla nimellä.... (jos tulee.)