Nyt talvella on hauskaa kun pystyy näkemään millä perusteella Yoda valikoi reittinsä. Kesällä päättömästi tien puolelta toiselle sinkoilu vaikuttaa lähinnä siltä että jätkä tahallaan haluaisi päättää elämänsä pyörän alle, mutta talvella pystyy huomaamaan kuinka järjestelmällisesti se pieni musta nenä käy jokaisen koirien jättämän merkin läpi.
Pääosin käytössä tuntuu olevan ihan ilmavainu ja merkkauksesta toiseen siirtyminen, mutta satunnaisesti jätkä innostuu myös seuraamaan jälkeä. Tassunjälkiä seuraamalla olisi liian helppoa ja jätkä selvästi kulkee sitä rataa mihin hajut on laskeutunut, mutta pysyy pääosin tassunjälkien reitillä. Missään vaiheessa Yoda ei kuitenkaan tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan ilman vainua tai koiraa (tai muuta eläintä) näköpiirissä. Ei mikään surkea vainukoira.
Murren Murkinaan oli tullut uusia luomu naudan kylkirustoja. Otin testiksi pussillisen niitä, koska kanansiivet oli jälleen loppu eikä kiinnostanut ostaa vain yhden eläinlajin luita. Ne oli myös sopivan pieninä paloina myös pienemmälle syöjälle. Syvä epäilys niitä kohtaan oli, koska ei tuo jätkä ole kovin hyvä syömään mitään kovempia luita, mutta aika hyvin ne on menneet. Mun mielestä paremmin kuin sian kylkiluurustot, voisko ne olla pehmeempiä vaikka tulee isommasta elikosta? Ei se syö rustoja ihan kokonaan mutta kuitenkin myös rusto-osaa eikä pelkästään kalva lihoja pinnalta. Näitä pitää ostaa useamminkin, lisäksi ne on huomattavasti halvempia kuin kanan siivet. (Mikä nyt ei olisi...)
