Tänään näin vuoden ensimmäisen perhosen. Tänään Yoda söi vuoden ensimmäisen perhosen. Huoh sitä koiraa...
Temppuhaasteeseen Yoda sittenkin oppi bodaamaan ihan oikeasti. Kuntopyörän poljinta pitikin vaan polkea väärään suuntaan ettei se ollut liian painava. Gizmon haasteseen videoinkin ton pätkän jo varmaan 3 viikkoa sitten... Seuraava haaste on leikkiinpyyntöasento. Sen luulisin olevan suhteellisen helppo opettaa mutta tiedä nyt sitäkään etukäteen mitä noi keksii mulle vaikeudeksi.
Hauru oli kylässä ja käytiin Tapanilan puistossa leikkimässä esteillä...
Yhteisposeerausta, Gizmo, Hauru ja Yoda
Gizmo putkessa
Yoda hyppää korkeasta renkaasta, ihan kun leijonat
Gizmo kiven päällä
Yoda kanssa!
Yoda osasi kiivetä myös tukkikyhäelmän päälle
Ja lopuksi kotona Yodan tapa leikkiä vetoleikkiä.
Alettiin viikon alussa opettaa Yodalle kuukauden haastetta, eli joku temppu kosketusalustan avulla. (Koska kaikkihan kantsii jättää viimetinkaan, jos nyt on joku viikko enää aikaa kerta.) Se ovien sulkeminen mitä ensin aattelin kuulosti niin helpolta (senhän Yoda oppisi yhdeltä istumalta) joten päätin opettaa sen käyttämään kuntopyörää. Yodahan on meidän pikku-bodari vai oliks se nyt podami, sinnepäin kuitenkin. Tänään poistin kosketusalustan kun Yoda osaa koskettaa kuntopyörän poljinta kahdella tassulla. (Tai oikeestaan hakata pyörä raukkaa.) En oo kuitenkaan varma pystyyks sille opettaa että sen pitäis painaa poljin alas, koska vaikka se nyt rämäyttää tassuillaan poljinta koko voimallaan, ei se hievahdakaan. En tiiä sit olisko keskittyneemmästä painamisesta apua, Yodahan ei tiettävästi kuitenkaan tee mitään keskittyneesti. No saa nähdä miten tässä käy, kun ei kukaan muukaan ole saanut haasteitaan ihan loppuun asti hiottua.... Paitsi tietenkin Gizmo, jolla on kyllä täysin valmiiseen liikkeeseen silläkin matkaa, mutta uskoisin haasteen kriteerit kuitenkin täyttävän puhtaasti.
Vatsataudit on onneksi nyt takanapäin, tosin uusi saattaa olla edessä ottaen huomioon millä innokkuudella Yoda on tänään vedellyt luita kitaansa. Laskin et meillä on ainakin 14 luuta (lukuun ottamatta kovat oikeat luut) mutta silti välillä tuntuu kun ei olisi riittävästi että Yoda sais syödä niistä edes yhtä. Nehän on kaikki Gizmon. Nyt Yoda on kuitenkin keksinyt mullistavan idean, eli mennä syömään luuta jonnekin muualle kun Gizmon nenän eteen. :)
Kaikki alkoi muutamia päiviä sitten, kun käytiin pitkällä vapailulenkillä Viikissä ja unohdin namut kotiin joten käytiin eläinkaupasta ostamassa ensin namuja. Sen jälkeen Yoda sai hirmuisen ripulin, jonka luulin olleen namupalojen aiheuttamaa. Kolme päivää turvotetuilla nappuloilla ja maitohappobakteerilla ja Yodan maha oli parantunut just sopivasti viikon alkuun. Mutta siinä samaan aikaan kun Yoda parani, niin Gizmon maha alkoi näyttää oireita samaisesta taudista. Syynä ei kai sitten ollutkaan ne namit vaan joku ihmeen bakteeritartunta? Tai sitten noi on vaan hyvin osannut ajoittaa samaan aikaan tautinsa. Ehkä näin kevään merkeissä ne on innostunut syömään jotain raatoja metsässä.
No, Gizmo ainakin osaa kunnolla osoittaa tahtovansa ulos. Gizmo tietää että koirien kuuluu vinkua ovella halutessaan pihalle, koska kaikki koirat tekevät niin. Yoda ei ole tästä kuullut vaan menee istumaan jonkun ikkunan alle ja tuijottamaan taivasta. Kyllähän siitäkin viesti perille menee - jos sattuu vahtimaan koko ajan mitä se puuhailee. Jokatapauksessa viimeisten muutamien päivien aikana ollaan ravattu niin usein pihalla et naapurit varmaan uskoo meidän tulleen ihan hulluiksi.
Yoda on löytänyt komedian avaran maailman. Meillä on semmonen koira-pehmolelu joka on aina ollut Yodan lemppari, (karvasydäntyynyn jälkeen) kun sen sisällä on jotain kahisevaa täytettä, eikä vaan tavispupmpuleita. Sen lisäksi se röhisee vinkumisen sijaan jos sitä puree, tosin nykyisin se on jo niin huonossa kunnossa että sitä on huono enää saada röhisemään. Tänään pikkumies kuitenkin keksi että jos sen koirapehmon päälle istuu niin se röhisee. Sitä se sitten puuhaili koko aamun. Istui koiran päälle - prrrrt - nousi ylös, katsoi mua kauhean innokkaana ja istui taas - prrrt - jne... Jos se olis ollut ihminen niin sen hymy olis yltänyt takaraivoon asti.
Niin se vaan on että Yoda on parempaa seuraa juoksulenkeille kun Gizmo. Yodan ravi on just sopiva vauhti mulle, tarpeeks hidas että jaksaa pidemmän lenkin muttei kuitenkaan niin hidas että sauvakävelijät menee ohi. Gizmon ravi on vähän turhan hidas, Gizmo menee mielummin hidasta laukkaa kun reipasta ravia. Ja sit jos annan sen laukata niin pikkuhiljaa sen vauhti kasvaa koska Gizmon mielestä on parasta kun mennään lujaa ja sit kohta mennäänkin semmosta vauhtia että.
Kai ne meidän ongelmat Gizmon seuraamisessa ja kaikessa muussakin on johtunut vaan siitä et harjotellaan liikaa sisällä. Ulkona kun harjotellaan mitä vaan niin menee miljoonasti paremmin. Ulkona se on jotenkin siinä tokovireessä kun sisällä taas se miettii liian paljon mitä sen pitäis tehdä. Kai se on huomannut et sisällä opetellaan enempi uusia juttuja ja ulkona sit tehdään niit samoja vanhoja eikä tarvi miettiä kun tekee vaan. Olisko se niin fiksu? Lisäks mä oon melko varma että se tekee suoritukset paremmin jos lähistöllä on toisia koiria! Siis sillon se tekee kaiken oikeen extra tarmolla. Normaalisti kun ohjaaja sanoo "kyl se kotona osaa" niin mä voin sanoo et "kyl se kentällä osaa"? Tosin jäävät liikkeet ja muutenkin ajan lisääminen onnistuu sisällä paremmin... Ota tommosesta nyt selvää!
Jokatapauksessa ruutuliikettä harjoteltiin tänään muutama kerta pihalla. Gizmo menikin sinne ruutuun tosi vikkelää kun palkitsin heittämällä sille keppiä. Se oli ruudussa sillä silmänräpäyksellä kun mä pyysin sitä irrottamaan kepistä. Muutaman kerran ehti mulle haukkuakin et etkö jo heitä sitä keppiä senkin hidas luuska, näätkö että seison täällä! Ei ehkä hyvä koetta ajatellen mut ainakin voi 100% varmuudella sanoa että se tajuu mistä tossa liikkeessä on kyse.
Mun Gizmo on kyllä mailman ehdottomasti paras koira!
Siis ehkä pitäis vaan lopettaa alokasluokan harjoittelu, kaikki on osattu ihan hyvin ennenkun aloin viilaamaan pilkkua ja pilasin kaiken. :P Tosin nyt seuraaminen on ainakin tosi innokasta ja Gizmon mielestä parasta ikinä. Ei kuitenkaan yhtään tarkkaa, puhumattakaan kiinteästä. Pääasia kuitenkin on että koira ja ohjaaja nauttii? Kivaa on nimittäin ollut. :)
Ruutuliikekin toimii jo hienosti, Gizmo on mailman paras ruutukoira. Tänään aattelin viedä liikkeen pihalle ja pidentää matkaa reippaasti, jos vaan on kuivaa vielä päivällä kun pääsen kotiin. Ne mun merkit kun on pahvia ei niitä viittis hirmuisesti kastella... Uskosin kuitenkin että Gizmo yhdistää ruudun paremmin niihin merkkeihin jos ne siirtää niin kauas ettei kosketusalustaa näe ennenkun on jo lähtenyt merkkejä kohti.
Kokeiltiin Typyn luona kuin hyvä amerikan huippuhurtta Gizmo olisi ja kyllähän Gizmo hienosti osasikin. Pyysin Gizmon istumaan olohuoneen perälle ja menin itse istumaan n. 2 metrin päähän, sitten Typy houkutteli Gizmoa liikkumaan paikaltaan heittämällä sille lelua. Neito ei hievahtanutkaan vaan katseli vain mua ja odotti koska saa uusia kivoja käskyjä. Vapautin parin sekunnin istumisen jälkeen ja Gizmo säntäsi lelulle semmoista vauhtia ettei uskoisikaan, joten kyllä houkutuksen lähteä on täytynyt olla suuri!
Yoda raukka jää taas kaikesta kivasta paitsi kun joutuu olemaan vanhempien luona hoidossa. :(
Yoda on isojen poikien leirillä vanhempien luona, me Gizmon kanssa odotellaan kotona ja surraan kun on niin yksinäistä. Korjaus Gizmo ei sure vaan nauttii saadessaan vihdoin jakamattoman huomion itseensä aina kun haluaa. Alkaa taas palautua mieleen minkä takia olis niin kiva kun Gizmo olis leikattu ja sit ei tarveis ikinä olla erossa siitä pienestä halirutiapinasta. Gizmokaan ei yhtään auta murraamalla mulle jos meinaan halata sitä mun eroahdistukseen.
Gizmo on kuitenkin ollut niin hienosti kotona vaikka onkin ollut ihan täysin yksin pitkästä aikaa, tai oikeastaan ensimmäistä kertaa tässä asunnossa. Ja ulkona ei tarvi välittää toisista koirista mitään kun ollaan vaan me kaks. Itseasiassa ihan rapun edustaa lukuun ottamatta Gizmo on ollut kaikki lenkit irti remmistä nyt, vaikka ollaan toisia koiria nähtykin, ei olla niitten luokse menty. Elämä on aika rauhallista ja helppoa. Silti must tuntuu ihan hirmu pahalta kun se kaiken actionin aiheuttaja on poissa. Nää viikot sais mennä nopeemmin.
