Syysvarusteita

Mun pitäis keksiä uus nimi tälle blogille, nyt kun sapelihammasnautseri on siirtynyt metsästysmaille joissa tammenterhot on aina oravan hampaiden ulottumattomissa. Eikä Yodakaan enää ole samanlainen tohelo kuin silloin nimeämisvaiheessa, Yodastahan on kasvanut oikea herrasmies.

Nimeämisjuttujen lisäksi mä olen keskittynyt nyt välineurheiluun taas vaihteeksi ja hankin itselle ja Yodalle uudet syysvarusteet. Mä olen jo pitkään tarvinnut jotain vettä pitävää päälleni ja nyt viime kuukauden päivittäiset sateet sai muhun vähän vauhtia ja hommasin vihdoin sen gore-tex asun. Mun pitäis kyllä hankkia vielä uudet kengätkin, nykyiset kyllä piti vettä, mutta nyt niistä on mennyt jotain risuja läpi tms. ja niistä löytyy päältä pari jättikokoista reikää. Takin ja housujen lisäksi ostin kameralaukkuun vesitiiviin suojuksen, jos vaikka saisin siitä intoa ottaa kameran mukaan matkaan vaikka sateen mahdollisuus onkin kokoajan yllä.

Yoda olisi ehkä kaivannut haalaria, mutta kun mä olen jo pitkään himoinnut Hurtan Lifeguard malliston pinkkiä Storm sadetakkia, niin sorruin sitten siihen. Yodallahan on sadehaalari, mutta ei se ole koskaan käytössä, koska se on vähän väärän kokoinen. Se on oikean mittainen kaikista pituuksista, mutta niin ilmava että varmaan tarkoitettu jollekin muskelikoiralle, ehkä staffille. Oikeestaan tää uusi takki kuitenkin osoittautui erinomaiseksi hankinnaksi, sillä se on tosi kevyt ja istuu täydellisesti, eikä siis vaivaa Yodaa yhtään. Se ei suojaa kastumista mahasta tai jaloista, mutta se selän ja niskan kastuminen onkin Yodaa itseään enempi häirinnyt. Yodaa ei silleen hirmuisesti haittaa vaikka on märkää, mutta se ei tykkää olla litimärkä ja tuo sadetakki auttaa siihen hyvin. Tänään pyöräiltiin vanhainkodille ja takaisin sateessa ja Yoda oli ihan tyytyväisen oloinen, jäi haistelemaan yms. eikä vaikuttanut yhtään kiireiseltä kotiinpaluun kanssa.

Tässä vielä mannekiini:

Toi on niiiin ihanan värinen takki. :) Mut myös aika hyvä niinkun tänään illlalla kotiin pyöräillessä kun oli jo hämärää. Näkyy tosi hyvin pieni musta koira liikenteessä!

Koirametsäilyä

Käytiin tänään Sipoon koirametsässä leikkimässä Laurin, Camillan ja Miinan kanssa. Siellä oli yllättävän ruuhkaista, nähtiin useampia koiria ja parkkipaikkakin oli tupaten täysi. Kuraista tuttuun tapaan oli, muttei niin paljon kuin olisi voinut tän kuun sateista päätellä.

 Yodan piti taas kurittaa Lauria, kun eivät olleet hetkeen nähnyt ja Lauri oli unohtanut kaikki tavat! Juoksi esim. ojiin ja muihin paikkoihin joihin Yoda ei päässyt seuraamaan ja välillä otti kepin suuhun vaikka se oli kyllä just se keppi jonka Yoda oli ottamassa!

 Yodalla ja Laurilla oli tapansa mukaan oikein kivaa keskenään. Ne on kyllä niin hyvät kaverit että niitä on ihana katsoa kun ne viilettää menemään.

Yhdessä vaiheessa vastaan tuli jotain ihan ihme tyyppejä, varmaan 50 lasta ja pari aikuista joilla koirat remmissä. Jo kauempaa skidit alkoi huutelemaan että ei tänne tms. mutta koska polku nyt sinne päin sattui viemään niin lähdettiin ohittamaan.

Sanottiin että meidän koirat on ihan kilttejä joten turha pelätä, mutta selvisi että toinen heidän koirista oli juoksuinen narttu ja toinen uros joka oli erittäin vihainen juoksuisesta nartusta ja joka puree jos sen lähelle tulee. Kiva siis tuoda sellaisia koiria kaikista maailman ulkoilutuspaikoista juuri koirametsään jossa kaikki koirat on irti! Tästä valitettuamme tokaisivat että he eivät siellä kyllä ole koirametsässä, vaan ihan työasioilla... Ok. Mentiin sitten niistä aika reippaasti ohi mutta mä kyllä en saa päähäni mitään ammattia joka pakottaisi ne juoksuisen ja vihaisen koiran kanssa koirametsään mukanaan lauma lapsia.

 Loppuaika metsässä sujuikin sitten rennommin. Pojat puuhailivat omiaan ja Miina ja Camilla pysyttelivät enempi meidän ihmisten joukossa. Koirametsä on kyllä aivan ihana paikka. :) Näitä pitäisi olla useampiakin!

Luonnetesti 24.9.2011 Somerolla

Käytiin tänään kääpiösnautserikerhon luonnetestissä Somerolla Yodan kanssa. Tulos oli 124 - 25 = 99 pistettä. Tuomarin mielestä Yodan käytös oli vähän ristiriitaista, mutta loppujenlopuksi arvioi mun mielestä aika hyvin oikein.

Toimintakyky -1 Pieni

Toimintakyky oli hyvä silloin kun Yoda oli mun kanssa. Kuitenkin niissä testeissä joissa sen olisi pitänyt selviytyä yksin, se ei toiminut oikein mitenkään. Se turvautuu niin paljon muhun ettei osaa sitten yksin. Esim. jäädessään yksin seinälle ja hyökkääjän tullessa kohti, se ei kiinnittänyt hyökkääjään minkäänlaista huomiota vaan katsoi vain siihen suuntaan minne mä olin mennyt. Samaten mörkötestissä yms. se haki koko ajan multa neuvoa ja tukea miten tulisi toimia.

Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Vaikka yksin jäädessään Yoda ei puolustautunut, se johtui todennäköisesti pääosin toimintakyvyn puutteesta. Terävyyttä löytyi muissa tilanteissa, mutta vaaran mennessä ohi, Yoda palautui tilanteista heti, eikä osoittanut jälkikäteen minkäänlaista agressiivisuutta.

Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty

Hyökkäystestissä Yoda pysyi koko ajan mun ja hyökkääjän välissä ja haukkui hyökkääjää häntä tiukasti pystyssä ja asento muutenkin tiukkana. Hyökkääjän lähestyessä Yoda perääntyi myös vähän lähemmäs mua muttei kuitenkaan missään vaiheessa poistunut mun edestä. Kun hyökkäys oli loppu, Yoda meni häntä heiluen hyökkääjän luo ja lähti ilman ongelmia hyökkääjän matkaan.

Taisteluhalu -1 Pieni

Taisteluhalun vähäisyys näkyi selvästi monissa testeissä. Yllättävän innokkaasti Yoda lähti leikkimään tuomarin kanssa, muttei se kuitenkaan suostunut vetämään tuomarin tai edes mun kanssa lelusta. Se ei myöskään ollut halukas hyökkäämään mörköä tai tynnyriä kohti, vaan väisti niitä nätisti.

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Vaikka mä alunperin ajattelinkin että Yoda saisi tästä +2, niin tarkemmin ajateltuna +1 onkin ehkä enemmän oikein. Yoda on yleensä tilanteissa varma, se on kuitenkin vähän rauhaton siinä mielessä ettei se tykkää esim. pysytellä paikoillaan mitään tekemättä vaan saattaa alkaa haukkumaan tylsyyttään.

Tempperamentti +2 Kohtuullisen vilkas

Yoda oli innokkaasti kokoajan menossa uusiin testeihin ja suhtautui hyvin tarkkaavaisesti ympäristöönsä testien aikana.

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Tämä olisi mun mielestä Yodalla kuulunut olla +2 Kova, tai ainakin +3 kohtuullisen kova. Tuomari laski +1:si, koska Yoda ei arkuuttaan mennyt mörön tai ämpärin luo ennenkuin kävin houkuttelemassa. Todellisuudessa uskoisin ennemminkin ettei Yodaa vain kiinnostanut mennä. Yoda ei yleensä pelästy tilanteissa ja on erittäin nopea palautumaan. Se ei tässäkään testissä missään vaiheessa väistänyt "pelottavia" esineitä kun käveltiin niiden ohi toistamiseen, vaan kohteli niitä kuin ilmaa. Mun on vähän hankala ajatella mun jästipäistä Yodaa joka hyppää mereen sorsien perässä kolmesti ennenkuin oppii että se on märkää, edes hieman pehmeänä koirana.

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tyypillinen Yoda on kaikille ystävällinen, innolla menossa moikkaamaan ja hakemaan rapsutuksia, muttei kuitenkaan mielistelijä tai hyperaktiivinen hyrrä.

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Yoda ei tuntunut edes rekisteröivän laukauksia. Se ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista ääniarkuutta.

Edlan synttärit

Tänään olisi Edlan synttärit, jos Edla olisi vielä menossa mukana. Se voisi hyvinkin olla, koska täyttäsi nyt 14 vuotta. Pienelle sekarotuiselle 14 vuotta ei olisi yhtään mahdoton saavutus.

Jotenkin sattumaako, että aamulla ensimmäinen kappale jonka Spotify mulle päätti valikoida oli Edlan laulu, Snow Patrolin Run, ikäänkuin muistuttaakseen etten unohda tärkeää päivää. Se laulu aiheuttaa mulle vieläkin vaikeuksia pitää itseni kasassa, mutta en tiedä johtuuko se siitä että se muistuttaisi Edlasta, vai siitä että olen ehdollistunut suremiseen kuullessani kappaleen. Nimittäin ei mulle tule nykyisin enää suru kun mä ajattelen Edlaa, ennemminkin sellainen haikean iloinen olo. Se on vaan se kappale, jota kuunnellessa mä olen itkenyt Edlaa niin paljon etten enää voi muuta, vähän niinkuin Pavlovin koirilla kuullessaan ruokakellon.

Mä lähdin tänään ajoissa töistä ja käytiin pitkällä metsävaelluksella. Yoda sai juosta irti ja mä tutkiskelin luonnon ihmeitä. Oltiin ulkona reilu kolme tuntia kunnes oli pakko lähteä kotiin että ehdin omiin harkkoihin. Edla olis tykännyt olla mukana. Sehän oli nuorempana ihan paatunut kaupunkilaiskoira joka ei suostunut likaiseen metsään jalallaan astumaan, ellen mennyt edeltä niin pitkälle että sen henkinen napanuora pakotti sen metsään. Mutta vanhemmiten sitten kun muutettiin maalle, se oppikin ihan hyväksi metsäkoiraksi ja joskus eksyi jopa ulos poluilta.

Alla vielä Edlasta skannattu kuva, näin merkkipäivän kunniaksi:

Näätäpallo

 

Yoda sai jo muutama kuukausi sitten "näätäpallon", eikä sen suosio ole vieläkään hiipunut. Yleensä pallo on meillä kaapissa ja sillä saa leikkiä vain välillä, että mielenkiinto pysyisi yllä. Toi on ollut yllättävän kestävä lelu vaikka välillä sitä heitellään ympäri asuntoa aika reippaastikin. Tietty kameran edessä pitää aina ottaa vähän iisimmin... :) Olisin luullut että pallosta irtoaa häntä ensimmäisen leikkikerran yhteydessä, mutta ei.

Yodan tyyny

Torstaina oli ilotulituksen SM kilpailut. Tuntui jotenkin ihan epätodelliselta, että se ei merkinnyt koirien osalta mitään. Ei tarvinnut paeta kaupungista, löytää hoitopaikkaa jos haluaisi itse katsomaan, ei edes miettiä viekö koirat ulos ennen vai jälkeen tai mitä niin kivaa tekemistä voisi Gizmolle keksiä ettei se ehtisi kuunnella. Senkun vaan jätti Yodalle herkkuja ja lähti. Oikeastaan mä olin niin maissa sen takia ettei koko näytös herättänyt samanlaista kiinnostusta kuin ennen ja vielä kun satoi ja Yoda tosiaan oli yksin kotona, lähdin kesken pois.

Tänään käytiin Yodan kanssa itiksessä etsimässä kangasta tyynyliinaa varten. Ainoastaan yksi vihreä karvakangas löytyi, vähän väärää sävyä, mutta parempi kun ei mitään. Mä tilaan ulkomailta vaikka sit joskus paremman. Yoda rakastui kankaaseen heti eikä olisi malttanut pitää hampaitaan irti siitä kun ompelin. Kun tyynyliina oli valmis, siitä tuli heti Yodan tyyny. Siinä se nyt on maannut sen vieressä koko illan, tyynyliinan nurkka hienosti vähän suussa. Mä teen lopusta kankaasta sille jonkun unirievun.

Syksy saapuu

Mä olen tehnyt jotain tosi väärin joskus, kun meitä Yodan kanssa pitää jatkuvasti rangaista kaatosateella siinä vaiheessa kun ollaan pitkällä kotoa. Kolmas kerta näin lyhyen ajan sisään. Yodakin oli aivan läpimärkä, vaikka sen turkki yleensä pitää aika hyvin vettä.

Ennen sadetta löydettiin tosi hyvä kangasrouskupaikka, valitettavasti mukana ei kuitenkaan taaskaan ollut muovikassia tms mihin kerätä ne, joten saatiin saaliiksi vain pieni kakkapussillinen. Yoda yritti sabotoida mun sienestyksen astumalla niiden sienten päälle joita yritin ottaa. Siitä oli varmaan hurjan hauskaa.

Eilen oli taas nyppimispäivä, viime kerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo reippaasti yli kuukausi. Ei vaan ole ehtinyt tai muistanut tai koira ollut märkä tai joku muu tekosyy. Mutta nyt siitä tuli todella nätti. :) Pitää ottaa jossain vaiheessa kuvia kun ei ole enää niin märkää.

Penskoihin tutustumista

 Pysähdyttiin Yodan kanssa eilen yhdelle isolle nurmikentälle, jonka toisessa päädyssä ja sivussa on päiväkodit ja toisessa päädyssä kukkula jonka päältä olen monesti heitellyt keppiä. Saa hyvää lihastreeniä juostessaan ylämäkeä. Joukko isompia tarhaikäisiä leikki kentän keskellä, mutta katsottiin että on siinä sivussa tilaa ihan hyvin ja päästin Yodan irti ja lähdin etsimään keppejä.

Heitin Yodalle muutaman kerran kunnes huomasin lasten alkavan valua meitä kohti ja pyysin Yodan sivulle istumaan ja odottamaan mitä tapahtuu. Yksi tytöistä kysyi kohteliaasti, saisivatko hekin heittää keppiä koiralle, joten annoin lapsille kepit ja luvan heittää. Tarhantädit vilkuilivat otsat rytyssä meidän suuntaan, mutta eivät kuitenkaan nähneet vaivaa kävelläkseen kentän toiseen päätyyn kieltämään toimintaa.

Yodalla oli huippuhauskaa, kun keppejä lenteli vähän joka suuntaan ja niin näytti olevan lapsillakin. Yksi pikkupoika katseli kauempaa vähän jännittyneen näköisenä, mutta uskaltautui myös kysymään saako hänkin kokeilla. Heitti Yodalle keppiä kerran, kiitti ja siirtyi takaisin sivuun. Tehtiin siis meidän osamme, ettei niistä lapsista kasva niin todennäköisesti koiravihaajia!

Mulla oli eilen ensimmäinen kendo harjoituskerta, jonka ajan Yoda vietti meidän mummon luona. Saavat molemmat seuraa toisistaan. Sovittiin että jos Paulalla ei ole muita menoja, niin Yoda tulee aina työpäivän + kendon ajaksi maanantaisin mummolakäynnille. Sitten sen ei tarvitse olla ihan niin paljon yksin, vaikka hyvin se tuntuu viihtyvän ja eilen se olisi halunnut jo aikaisemmin lähteä kotiin.