Bulla metrossa

 Nähtiin eilen taas niin surullinen tapaus koiraksi, että pistää vihaksi vieläkin. Oltiin Yodan kanssa metrossa jonne tuli nuori mies ranskanbulldoggin kanssa. Yodaa aina vähän epäilyttää nämä oikein rahisevasti hengittävät, joten jouduttiin siirtymään sivummalle ettei jätkä ala uhoamaan.

Bullalla oli aivan jättimäinen pää. Siis paljon isompi kuin millaisia olen ennen nähnyt, vaikkei ruumis kovin iso ollutkaan. Sillä oli myös huomattavan pullea rintakehä, ei se lihavalta näyttänyt vaan lähinnä epämuodostuneelta. Raukka rohisi ja pärski koko ajan ja oli kovin hengästyneen oloinen. Sen silmät oli todella suuret ja punaiset, näyttivät siltä että voisivat tipahtaa ulos koska tahansa. Tuo koiraparka varmaan sijoittuisi hyvin maailman rumin koira kisassa. Sillä taisi olla myös paha lonkkavika tms. sillä se ei meinannut pysyä takajaloillaan kun se yritti kääntyä ympäri. Kaiken lisäksi sen kynsiä ei oltu leikattu ehkä hyvin pitkään aikaan ja sillä oli takavarpaissa todella pahan näköiset kynsivallintulehdukset.

Mä en tiedä pitäiskö näille mennä sanomaan jotain. Toisaalta jos Yodalla ei olisi pitkät karvat tassujen suojana, niin muut voisi hyvin kauhistella myös sen kynsien hoitoa, vaikka ovatkin olosuhteisiin nähden tällä hetkellä oikein hyvät. Eli voihan se olla että koira oli hyvin hoidossa (vaikkei leikkaamattomat kynnet siihen viitanneetkaan). Pääosin olen kuitenkin saanut kokea, etteivät ihmiset yleensä ole kovin vastaanottavaisia edes hyvässä tarkoituksessa annetuille neuvoille. Siinä saa vain vihat ja haukut niskaansa.

Todellisuudessa eniten surettaa että tuollaisia koiria jalostetaan ja vielä sitten ostetaan, vaikka pitkään aikaan en tosin yhtä surkeaa otusta olekaan nähnyt. Tuokin mies näytti oikein muotitietoiselta pukeutumistyylinsä mukaan, eli ehkä koira oli hankittu asusteeksi.

Yksin kotona

Yoda joutui olemaan viikonlopun mun veljen vahdittavana. Yodakin oli tulossa mukaan laneihin mutta paikalla asustava tyttökoira aloitteli juoksut sopivasti aiheuttaen pikkujätkälle porttikiellon.

Kun tulin kotiin Yoda oli tietty tosi iloinen kun tulin mutta myöhemmin illalla meinasi näyttää miletään syömällä luuta yksinään sen sijaan että oltaisi leikitty. Aika nopsaan mieli kuitenkin muuttui kun aloin sitten leikkiä yksinäni Yodan uudella leijonalla. Ei se kauaa malttanut murjotella.

Viikonloppuvapaan aikana oli asunnossa, tai tarkemmin lelukopassa, tapahtunut pieni ydinräjähdys. On siellä laatikossakin pari lelua vielä, mutta todennäköisesti vain kun jätkä ei meinaa yltää pohjalle asti! Tänään opeteltiin vielä lelujen siivousta, niin että Yoda toisi mulle niitä leluja jotka sitten laitan laatikkoon sen puolesta, mutta eihän tuo vieläkään ymmärrä noutamista. Saatiin noin puolet leluista ihan sattumalta siivottua kun jätkä heitteli niitä ympäri huonetta naksujen toivossa ja osa sattui laskeutumaan niin että ylsin niihin. Ehkä vielä joskus...

8 asian haaste

Saatiin Yodan kanssa haaste Mialta ja Haurulta. Haasteen mukaan meidän pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa - Kiitos!
2. Antaa tunnustus kuudelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kuudelle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Eli tässä:

1. Yodan aamurutiineihin kuuluu pitkään lakanoissa pyöriminen, haliminen ja venyttely mun sylissä. Aamurutiineihin pitää kuluttaa riittävästi aikaa, joten Yodan kanssa ei voi herätä huonotuulisena. Vapaapäivinä me heräillään Yodan kanssa joskus yli puolikin tuntia.

2. Mä olen vakuuttunut, että paras suhde ja yhteisymmärrys koiran kanssa syntyy kun koiraa ei koskaan joudu suoraan torumaan tai kieltämään, mutten ole vielä yrityksistä huolimatta onnistunut toteuttamaan tätä ajatusta käytännössä. Mä lipsun silloin kun mä teen huomaamattani niin kuin aina ennenkin, tai jos mä ärsyynnyn tai jos mulla on olevinaan kauhea kiire.

3. Mä haluaisin alkaa kasvattaa sekarotuisia ihan vaan osoittaakseni ettei se ole mitenkään väärin ja senkin voi tehdä vastuullisesti, mutta mä en haluaisi teettää pentuja koska mä epäilen etten mä löytäisi niille koteja jotka ylittäisi mun kriteerit enkä osaisi muutenkaan päästää niistä irti. Eikä mulla ole vielä ollut koiraa jonka mä hyväksyisin jalostuskäyttöön, vaikka mä olenkin sitä mieltä että suurinta osaa koirista kannattaisi käyttää kertaalleen tai korkeintaan kahdesti jotta geneettinen monimuotoisuus säilyisi mahdollisimman suurena.

4. Mä lopetin Yodalla valjaiden käytön koska Gizmoa ahdisti valjaiden pukeminen ja nyt kun valjaisiin voisi taas siirtyä, mä en enää halua kun mä rakastan kauniita kaulapantoja. Kun me ollaan kahdestaan lenkillä sillä ei ole väliä koska Yoda ei vedä remmissä, mutta jos me mennään jonkun muun kanssa mun pitäisi muistaa pukea sille valjaat.

5. Gizmon kuolemasta on vähän yli 5 kuukautta ja mulla nousee vieläkin sydän kurkkuun kotiin mennessä jos Yoda ei ole heti siinä eteisessä vastassa.

6. Yodan lemppari leluja on sellaiset joista lähtee paljon ääntä. Yoda tietää että mut saa aina leikkimään mukaan jos tulee mun viereen vinguttamaan lelua ja kun mä katson niin säntää karkuun. Nykyään Yodan kanssa on oikein helppo ja hauska leikkiä, mutta ollessaan pentu mun piti opettaa sille vetoleikki, koska sitä ei kiinnostanut pätkääkään. Yodan mielestä hauskinta leikissä on vieläkin liikkuvan lelun saalistus, ei riepottaminen.

7. Yoda on mun ensimmäinen sylikoira. Gizmokin oli muotikassi pentuna, mutta vanhempana sieti nostelua hyvin heikosti. Edlaa sai nostella, mutta ei se sylissä viihtynyt hetkeäkään enempää kuin pakko. Yodan mielestä on ihanaa maata sohvalla sylikkäin, katsoa leffaa ja syödä puoliksi jäätelöä. Se on muutenkin sohvaperuna, ensimmäinen mun koirista joka katsoo telkkaria.

8. Mä pystyn näkemään lemmikeissä niin paljon tuttuja ja ymmärrettäviä käyttäytymismalleja, että mä en pysty suhtautumaan ihmiseen eläimistä erillisenä olentona. Mulle tulee fyysisesti huono olo kun mä luen tai näen mielipiteitä jotka esineellistää eläimiä niin paljon että niitä pidetään pelkkinä hyödykkeinä. Mä käsitän että ihminen tekee monet asiat primitiivisten vaistojensa varassa ja ymmärrän syy-seuraus suhteen moniin kamaliinkin tekoihin, mutta mä en pysty ymmärtämään miten ihminen voi sokeutua toisen elävän olennon kärsimykselle niin ettei edes ymmärrä aiheuttavansa kärsimystä. Tai miten voi olla että ihmisen halu ja tottumus, ei edes tarve, on tärkeämpi kuin toisen elämä.

Leijonan metsästys

  Leijonaa mä metsästän!

Aion saada suuren!

Enkä pelkää yhtään!

Yodalla on uusi maailman paras lelu jonka se yritti salakuljettaa maksamatta ulos eläinkaupasta. Yoda on pieni gansteri!

Vaihdoin myös tänään blogin nimeä, niin että kuvaa nykytilannetta ehkä vähän paremmin. Ja siinä samalla ulkoasuakin. :)

Meat is murder! Tasty, tasty murder!

 

Tänään jätkä sai taas puuhailtavakseen sian sorkan suoraan pakkasesta, eli illalla on odotettavissa hyvin tyytyväinen koira. :) Sillä menee noiden kanssa monta tuntia, syö noin puolet kunnes maha aivan täynnä ja loput laitan takaisin pakkaseen odottamaan seuraavaa kertaa. Aika paljon siis ruokaa yhdeksi päiväksi, mutta näin välillä voi nauttia, kun ei tänään päästy lenkillekään.