On se kiva kun käy vieraita. Kutsuin tätini perheineen (mies + 3 koiraa) käymään, toivat mukanaan peräkärryn ja sain tarpeettomat parvekkeella varastossa olleet huonekalut vietyä kierrätykseen. Tästä olikin suuri apu, mulla on ollut parveke käytännössä käyttökelvottomana koko kesän, eikä se oikeen soveltunut taloyhtiönkään määräykseen jonka mukaan parvekkeen on oltava siisti jotta koko talon yleisilme on hyvä.
Ensimmäinen uhri oli meritähti, jonka toin Teneriffalta keväällä. Miinan mielestä se oli ihana herkku ja siirsin sen ikkunalaudalle turvaan. Ikkunalauta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi korkealla ja jossain vaiheessa se oli päätynyt takaisin maisteluun. No ei se vielä mitään, nyt se kuvaa merielämän karuutta kaikkine vaaroineen paremmin. Pientä kärhämää meinasi koirien välille tulla Yodan luista, jotka unohtui kun lelukoppa siirrettiin parvekkeelle karvalasten ulottumattomiin.
Seuraava uhri oli pöytätuuletin, jonka läpi yritettiin kävellä ja se meni osiin. Todennäköisesti sen saa vielä korjattua, en kokeillut toimiiko se vielä. Jos ei toimi niin olenkin pitkään haaveillut Dysonin mallista ja mielestäni on oikeus ja kohtuus että koska tätini koira rikkoi edellisen, on hänen hommansa korvata tällaisella uudella... ;)
Tuulettimen jälkeen jossain vaiheessa iltaa huomattiin, että joku (Lauri) oli merkannut mun rahin. Eli pääliset pesuun ja koira tarkkailuun. Onneksi siinä Rahissa on kaikki pääliset pestäviä, ikävämpi olisi jos olis ruikkinut mun sohvaan. Loppuilta jatkuikin sitten ihan sovulla ja ilman suurempia välikohtauksia. Mun valkoinen sohva on täynnä mustaa tanskandogginkarvaa, ehkä valkoinen ei olisi the väri jos mullakin olisi isompia tai paljon karvaavia koiria. Ihanaa omistaa kääpiösnautseri!
Tänään aamulla huomasin että myös sängyn kulmaan oli yritetty merkata. Sänkyyn ei oltu ylletty, mutta maassa oli kuivunut kusiläntti. Kävin koko talon läpi lisäylläreiden varalta, muttei onneksi löytynyt. Tämän siitä saa kun koittaa sosiaalistua sukulaisten kanssa! Mukava ilta kuitenkin oli ja Yoda oli loppuillasta täysin poikki, joten olin vielä niin hullu että kutsuin uudestaan joskus viettämään leffailtaa. Ei sitä ihminen kerrasta opi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti