Ulkoilupohdintoja

On muuten paljon puita kaatunut meidän metsästä. Varmaan puhutaan sadoista mieluummin kuin kymmenistä ja suuri osa aivan valtavan kokoisiakin! Käytiin Viikin pelloilla juoksentelemassa ja heittelemässä lumipalloja, Yodan pitäisi olla aivan poikki, muttei se ole. Sitä on varmaan mahdoton väsyttää riehumisella. :)

Mä huomasin samalla erikoisen kuvion meidän vapaanalenkityksille. Mä lähden aina jonnekin jossa näkee hyvin ympärilleen ja päästän jätkän siellä irti kun ei ole muita. Kuitenkin kun lähdettiin kotiinpäin mä en ottanutkaan sitä enää kiinni vaikka mentiin metsään jossa ei yhtä hyvin näe ja lopulta Yoda sai olla irti melkein kotiovelle asti. Kiinni se joutui vasta kun tultiin autotielle. Noin käy oikeastaan aina. Ehkä mä voisin pitää sitä irti alkulenkistäkin enempi, koska se on niin kätevä irtipidettävä. Tulee kun kutsutaan eikä huomaakaan vastaantulevia ihmisiä. Koirienkaan luokse se ei mene kun kutsun sen pois kun se pysähtyy tuijottamaan. Kyllä se ansaitsisi multa ehkä enempikin luottamusta kuin mitä mä olen sille antanut.

Huomasi muuten myös kuinka paljon siellä metsäteillä liikkuu ihmisiä. Eilen satoi yöhön asti lunta, joten metsään ilmaantuneiden jalanjälkien on täytynyt tulla tänään. Kaikki tiet ja polut oli niitä aivan täynnä. Sielä on hirmuisesti ihmisiä jalan, aivan varmasti enemmän kuin mitä siellä olisi tänään hiihtäjiä ehtinyt käydä jos siinä olisi riittävästi lunta ladulle! Mun mielestä latuja pitäisi vetää sinne vain joillekin teille, ja jättää vaikka puolet jalankulkijoille. Tai sitten latu pitäisi olla vain tien toisella puolella, vapaahiihto keskellä ja kävelykaistale toisessa reunassa. Silloin siihen metsään mahtuisi kaikki harrastamaan talvista liikuntaa, eikä pelkät hiihtäjät, sillä nykyisin siellä on vedetty ladut aivan joka tielle molemmin puolin niin ettei missään ole jalankulkijoille luvallista paikkaa liikkua.