Myrsky ja uimakoulu

Eilen aamulenkillä täällä vähän myrskysi, lähdettiin ensin metsälenkille, mutta epäilys sen kannattavuudesta alkoi jo siinä vaiheessa kun nähtiin ensimmäiset puut jotka oli melkein vaakatasossa! Vähän matkaa jatkettiin miettien oliko tuo nyt niin hyvä idea, kunnes vastaan tuli pellon reuna josta oli useampi puu siististi kaatunut tuoden alas valaisinpylväiden ilmajohdot. Siinä vaiheessa oikaistiin takaisin sivistyksen pariin lähintä polkua pitkin ja säästyttiin hengissä. :)

Iltakävelyllä nähtiin paljon myrskyn aiheuttamia tuhoja. Lyhyehkön metsän läpi kävelyn aikana näkyi kolme tielle kaatunutta puuta, joista yksi oli ilmeisesti katkonut ilmajohdon (oli liian pimeää nähdä kunnolla, koska siinä kohdassa valot ei toimineet, mutta niin sen täytyi olla). Pari puuta oli jo raivattu tieltä. Hyvä tuuri mulla kävi pyörän kanssa, koska tuuli oli myös heittänyt meidän pihalla olevan pyörätelineen katolleen ja siinä olleet pyörät olivat kasassa telineen vieressä. Mun pyörä on ollut siinä koko kesän lukittuna kiinni telineen runkoon joten jos en olisi juuri pari päivää sitten päättänyt säilyttää sitä sisällä lopputalven, siitä olisi varmaan vääntynyt runko kun se ei olisi päässyt tipahtamaan telineestä.

Yodan mielestä eilinen oli tyhmä päivä, kun metsälenkki jäi lyhyeen eikä jätkä sitten muutenkaan saanut kovin paljon huomiota osakseen. Tänään kuitenkin leivottiin pipareita ja Yoda sai muutaman jotka paloi liian tummiksi. Parhaiten alkanut päivä jatkui muutenkin koirapäivänä, sillä käytiin lenkillä kahden ihanan tytön kanssa ja sen jälkeen lähdettiin Vartioharjun upouuteen koirauimalaan opettelemaan uimatekniikkoja.

 Ilme kertoo kaiken siitä mitä mieltä Yoda paikasta oli. Yoda on aina inhonnut vettä ja uimista, eikä se inho ollut mihinkään sitten viime uimakoulun kadonnut. Uusi koirauimala oli ihan siisti, allas oli paljon Hyvinkään allasta pienempi ja siihen pääsi vain yhdestä päädystä. Uimaopettajakaan ei tuntunut ihan yhtä tehokkaalta kuin Hyvinkäällä, tuo lähinnä keskittyi ohjaamaan Yodaa uimaan oikeaan suuntaan ja pysyttelemään poissa reunoilta, muttei puuttunut juurikaan uima-asentoon josta Hyvinkään uimalassa ollaan oltu hyvin tarkkoja. Mennään kuitenkin uusintakäynnille varmaan jossain vaiheessa ensi kuussa, koska onhan tuo nyt huomattavasti lähempänä kuin Hyvinkää.

Joulunviettoa

Oltiin jouluna mun vanhempien luona, leikkimässä kissojen ja koirien kanssa, syömässä hyvin ja seurustelemassa. Yoda sai hurjasti lahjoja, kolme pehmolelua, vinkukengän, pari luuta, koirankeksin, sonnin sudin ja Nina Ottossonin aktivointilelu DogTornadon. Yksi skinneez pehmoleluista lahjoitettiin heti alkuun Susalle (äidin basenji) jotta oli Yodallakin sitä jouluista antamisen iloa.

 

Loppu kurakeleille

Oltiin tänään vuoden viimeistä kertaa kaverikoirakäynnillä.Yoda taisi olla joulumielellä kun se jutteli vanhuksille iloisena pitkin vierailun. :) Meidän pitää ehkä ensi vuonna vaihtaa kohdetta, koska mun kendo on päällekkäin vierailujen kanssa. Sikäli harmi että tuolla on todella mukavia ihmisiä joista monet on oppinut jo Yodan tuntemaan. Vaikea päättää mitä tehdä, joten jätän sen viime hetkeen! (Se on aina hyvä strategia.)

Mä en yhtään ihmettelisi vaikka Siilitie ei olisi enää ihan yhtä korkea kun ennen. Yodan turkin mukana on sisälle kantautunut ehkä kolmasosa kaikesta siitä hiekasta mistä tämä kukkula on rakennettu! Toissapäivänä Yodalta lähti sitten tassuista kaikki ne koristekarvat jotka jää kurapuvun ulkopuolelle.... Eikös heti tule pakkanen ja kurakelit loppuu? Pah!

 

Joulumieltä ja paljon lahjoja kaikille toivottavat Yoda ja Verna! :)

Joulunodotusta

Joulu on kohta tulossa ja kiireiden keskellä meinasi unohtua joulukorttien lähettäminen. Sain tehtyä Yodasta ihan mahtavan kuvan korttiin, mutta koska postista ei jostain syystä lähetetty mulle sitä punaista kuorta niin meinasin unohtaa laittaa kortit liikkeelle ajoissa. Saa nähdä millaiset jonot postissa on tänään jos sinne uskaltautuu kun on viimeinen päivä halvempia kortteja...

Toissapäivänä rakennettiin Yodan kanssa piparitaloa. Joka pellillinen talon osia tarkoitti myös Yodalle omaa luun muotoista piparia ja siitä hyvästä jätkä oli oikein hyvin taas mun jaloissa koko ajan. On se kyllä yleensä ilmankin tarjoilua. Kun koko komeus oli valmiina ja yritin siirtää sen tiskipöydältä keittiön pöydälle kuivumaan ja odottelemaan koristeluja, se sitten tapahtui että kompastuin herra pikkumieheen ja troijan hevosta kuvaavalta piparitalolta katkesi jalat. Hmph. No enempi herkkuja Yodalle.

Muchilla on tänä vuonna kampanja, jossa kaikista facebook tykkäyksistä ja blogiviesteistä bannerin kanssa lahjoitetaan 100g barf ruokaa kodittomille kissoille ja koirille. Tykkäisin ehkä hiukka enempi jos lahjoitukset menisi suomen kodinvaihtaja koirille, kissatalo onkin suomalainen, mutta eipä tykkäyksestä mitään menetäkään ja ruoka on varmasti tarpeellista kaikkialla. :)

Valopesua

Kokeilin tänään mitä tapahtuu jos laittaa koirien vilkkuvalon pesukoneeseen Yodan sadetakin mukana. Lopputulos oli iloisesti vilkkuva puhdas pyykki ja hyvin puhtaana loistava ledi. Ihme ettei se hajonnut tai vähintäänki räjäyttänyt koko pesutupaa kuuhun. :D

Yoda on ollut tänään tonttuapurina. Siivottiin ja laitettiin pari isompaa lahjaa pakettiin viemästä tilaa. Älkää ihmetelkö jos paketit on vähän oudon mallisia ja hyvin karvaisia. Tonttuapureista on ihan hurjasti apua varsinkin jos ne sijoittuu aina makaamaan teipin päälle tai seisomaan naaman eteen.

Joulukalenteri

Yodan joulunodotus alkoi hymysuissa kun se sai avata kerralla neljä luukkua joulukalenteristaan. Ei se ollutkaan niin kurja juttu että joutui jäädä kotiin siksi aikaa että omistaja käy pyörimässä messarissa kun tuliaisiksi kuitenkin tuli kalenterin lisäksi melkein kaksi täyttä muovipussillista luita ja herkkuja.

Pantamalli

 Mun joululahjani saapui tänään postitse. Se on Yodan uusi hieno kaulapanta, tilattu Helmipannasta. Sen kunniaksi keräilin kaikki löytämäni kaulapannat ja otin vähän mallikuvia Yodasta pukeutuneena osaan niistä. Uusi panta on aivan ihana!

 Malli oli tosin hyvin vastahakoinen, tosimies ei pröystäile! Mutta suostui kuitenkin kuvaussessioon kun lupasin palkaksi leikituokiota jälkikäteen. Lammaspanta ostettiin pihakirppikseltä viime vuonna ja se on pitkään ollut vakkaripanta pimeällä tosi näkyvien heijastintensa ansiosta.

 Tämä panta on vähän tyttömäisempi, mutta se onkin ostettu hyvin kauan sitten Gizmolle asennepannaksi.

 Kissapanta? Pakkoko tätä on pitää? Todellisuudessa Yoda tykkää kissoista. Varsinkin jahdata niitä tai niille haukkumisesta.

 Väritykseltään ehkä vähän miehisempi panta kuin punaiset? Eipä kai paljon. :D

 Tämä tuli kesälomatuliaisena, taas ehkä kuitenkin enempi itselleni kuin Yodaa ajatellen. Tämä on vähän siistimpi edustuspanta ja sopii hyvin pojillekin!

 Punainen nauhapanta on yksi lemppareistani. Se on myös ainoa nahkapanta josta löytyy heijastimetkin joten ihan täydellinen.

On näitä kertynyt muutama, mutta jokaisella on oma tarkoituksensa. :) Punainen kapea luupanta oikeassa reunassa on noista vanhin ja kuului Edlalle.

Bulla metrossa

 Nähtiin eilen taas niin surullinen tapaus koiraksi, että pistää vihaksi vieläkin. Oltiin Yodan kanssa metrossa jonne tuli nuori mies ranskanbulldoggin kanssa. Yodaa aina vähän epäilyttää nämä oikein rahisevasti hengittävät, joten jouduttiin siirtymään sivummalle ettei jätkä ala uhoamaan.

Bullalla oli aivan jättimäinen pää. Siis paljon isompi kuin millaisia olen ennen nähnyt, vaikkei ruumis kovin iso ollutkaan. Sillä oli myös huomattavan pullea rintakehä, ei se lihavalta näyttänyt vaan lähinnä epämuodostuneelta. Raukka rohisi ja pärski koko ajan ja oli kovin hengästyneen oloinen. Sen silmät oli todella suuret ja punaiset, näyttivät siltä että voisivat tipahtaa ulos koska tahansa. Tuo koiraparka varmaan sijoittuisi hyvin maailman rumin koira kisassa. Sillä taisi olla myös paha lonkkavika tms. sillä se ei meinannut pysyä takajaloillaan kun se yritti kääntyä ympäri. Kaiken lisäksi sen kynsiä ei oltu leikattu ehkä hyvin pitkään aikaan ja sillä oli takavarpaissa todella pahan näköiset kynsivallintulehdukset.

Mä en tiedä pitäiskö näille mennä sanomaan jotain. Toisaalta jos Yodalla ei olisi pitkät karvat tassujen suojana, niin muut voisi hyvin kauhistella myös sen kynsien hoitoa, vaikka ovatkin olosuhteisiin nähden tällä hetkellä oikein hyvät. Eli voihan se olla että koira oli hyvin hoidossa (vaikkei leikkaamattomat kynnet siihen viitanneetkaan). Pääosin olen kuitenkin saanut kokea, etteivät ihmiset yleensä ole kovin vastaanottavaisia edes hyvässä tarkoituksessa annetuille neuvoille. Siinä saa vain vihat ja haukut niskaansa.

Todellisuudessa eniten surettaa että tuollaisia koiria jalostetaan ja vielä sitten ostetaan, vaikka pitkään aikaan en tosin yhtä surkeaa otusta olekaan nähnyt. Tuokin mies näytti oikein muotitietoiselta pukeutumistyylinsä mukaan, eli ehkä koira oli hankittu asusteeksi.

Yksin kotona

Yoda joutui olemaan viikonlopun mun veljen vahdittavana. Yodakin oli tulossa mukaan laneihin mutta paikalla asustava tyttökoira aloitteli juoksut sopivasti aiheuttaen pikkujätkälle porttikiellon.

Kun tulin kotiin Yoda oli tietty tosi iloinen kun tulin mutta myöhemmin illalla meinasi näyttää miletään syömällä luuta yksinään sen sijaan että oltaisi leikitty. Aika nopsaan mieli kuitenkin muuttui kun aloin sitten leikkiä yksinäni Yodan uudella leijonalla. Ei se kauaa malttanut murjotella.

Viikonloppuvapaan aikana oli asunnossa, tai tarkemmin lelukopassa, tapahtunut pieni ydinräjähdys. On siellä laatikossakin pari lelua vielä, mutta todennäköisesti vain kun jätkä ei meinaa yltää pohjalle asti! Tänään opeteltiin vielä lelujen siivousta, niin että Yoda toisi mulle niitä leluja jotka sitten laitan laatikkoon sen puolesta, mutta eihän tuo vieläkään ymmärrä noutamista. Saatiin noin puolet leluista ihan sattumalta siivottua kun jätkä heitteli niitä ympäri huonetta naksujen toivossa ja osa sattui laskeutumaan niin että ylsin niihin. Ehkä vielä joskus...

8 asian haaste

Saatiin Yodan kanssa haaste Mialta ja Haurulta. Haasteen mukaan meidän pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa - Kiitos!
2. Antaa tunnustus kuudelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kuudelle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Eli tässä:

1. Yodan aamurutiineihin kuuluu pitkään lakanoissa pyöriminen, haliminen ja venyttely mun sylissä. Aamurutiineihin pitää kuluttaa riittävästi aikaa, joten Yodan kanssa ei voi herätä huonotuulisena. Vapaapäivinä me heräillään Yodan kanssa joskus yli puolikin tuntia.

2. Mä olen vakuuttunut, että paras suhde ja yhteisymmärrys koiran kanssa syntyy kun koiraa ei koskaan joudu suoraan torumaan tai kieltämään, mutten ole vielä yrityksistä huolimatta onnistunut toteuttamaan tätä ajatusta käytännössä. Mä lipsun silloin kun mä teen huomaamattani niin kuin aina ennenkin, tai jos mä ärsyynnyn tai jos mulla on olevinaan kauhea kiire.

3. Mä haluaisin alkaa kasvattaa sekarotuisia ihan vaan osoittaakseni ettei se ole mitenkään väärin ja senkin voi tehdä vastuullisesti, mutta mä en haluaisi teettää pentuja koska mä epäilen etten mä löytäisi niille koteja jotka ylittäisi mun kriteerit enkä osaisi muutenkaan päästää niistä irti. Eikä mulla ole vielä ollut koiraa jonka mä hyväksyisin jalostuskäyttöön, vaikka mä olenkin sitä mieltä että suurinta osaa koirista kannattaisi käyttää kertaalleen tai korkeintaan kahdesti jotta geneettinen monimuotoisuus säilyisi mahdollisimman suurena.

4. Mä lopetin Yodalla valjaiden käytön koska Gizmoa ahdisti valjaiden pukeminen ja nyt kun valjaisiin voisi taas siirtyä, mä en enää halua kun mä rakastan kauniita kaulapantoja. Kun me ollaan kahdestaan lenkillä sillä ei ole väliä koska Yoda ei vedä remmissä, mutta jos me mennään jonkun muun kanssa mun pitäisi muistaa pukea sille valjaat.

5. Gizmon kuolemasta on vähän yli 5 kuukautta ja mulla nousee vieläkin sydän kurkkuun kotiin mennessä jos Yoda ei ole heti siinä eteisessä vastassa.

6. Yodan lemppari leluja on sellaiset joista lähtee paljon ääntä. Yoda tietää että mut saa aina leikkimään mukaan jos tulee mun viereen vinguttamaan lelua ja kun mä katson niin säntää karkuun. Nykyään Yodan kanssa on oikein helppo ja hauska leikkiä, mutta ollessaan pentu mun piti opettaa sille vetoleikki, koska sitä ei kiinnostanut pätkääkään. Yodan mielestä hauskinta leikissä on vieläkin liikkuvan lelun saalistus, ei riepottaminen.

7. Yoda on mun ensimmäinen sylikoira. Gizmokin oli muotikassi pentuna, mutta vanhempana sieti nostelua hyvin heikosti. Edlaa sai nostella, mutta ei se sylissä viihtynyt hetkeäkään enempää kuin pakko. Yodan mielestä on ihanaa maata sohvalla sylikkäin, katsoa leffaa ja syödä puoliksi jäätelöä. Se on muutenkin sohvaperuna, ensimmäinen mun koirista joka katsoo telkkaria.

8. Mä pystyn näkemään lemmikeissä niin paljon tuttuja ja ymmärrettäviä käyttäytymismalleja, että mä en pysty suhtautumaan ihmiseen eläimistä erillisenä olentona. Mulle tulee fyysisesti huono olo kun mä luen tai näen mielipiteitä jotka esineellistää eläimiä niin paljon että niitä pidetään pelkkinä hyödykkeinä. Mä käsitän että ihminen tekee monet asiat primitiivisten vaistojensa varassa ja ymmärrän syy-seuraus suhteen moniin kamaliinkin tekoihin, mutta mä en pysty ymmärtämään miten ihminen voi sokeutua toisen elävän olennon kärsimykselle niin ettei edes ymmärrä aiheuttavansa kärsimystä. Tai miten voi olla että ihmisen halu ja tottumus, ei edes tarve, on tärkeämpi kuin toisen elämä.

Leijonan metsästys

  Leijonaa mä metsästän!

Aion saada suuren!

Enkä pelkää yhtään!

Yodalla on uusi maailman paras lelu jonka se yritti salakuljettaa maksamatta ulos eläinkaupasta. Yoda on pieni gansteri!

Vaihdoin myös tänään blogin nimeä, niin että kuvaa nykytilannetta ehkä vähän paremmin. Ja siinä samalla ulkoasuakin. :)

Meat is murder! Tasty, tasty murder!

 

Tänään jätkä sai taas puuhailtavakseen sian sorkan suoraan pakkasesta, eli illalla on odotettavissa hyvin tyytyväinen koira. :) Sillä menee noiden kanssa monta tuntia, syö noin puolet kunnes maha aivan täynnä ja loput laitan takaisin pakkaseen odottamaan seuraavaa kertaa. Aika paljon siis ruokaa yhdeksi päiväksi, mutta näin välillä voi nauttia, kun ei tänään päästy lenkillekään.

Apulainen

Yoda on maailman paras apulainen halloween asun kokoamisessa. Yodan erikoisuuksiin kuuluu haarniskan karvaosien varastaminen ja pureskelu, sekä teippirullan jyrsiminen aina silmän välttäessä. Mä olen suunnitellut palkitsevani Yodan tarmokkaan auttamisen valmistamalla Yodalle myös asun, jotta sekin saa ”nauttia” naamiaisista.

Tihutöiden lisäksi Yodalla on riittänyt tekemistä pihalla. Ehkä meilläpäin kaikki tytöt on nyt juoksussa, koska niitä maailman ihanimpia hajuja on nyt ihan joka paikassa. Ja joka paikka pitää olla merkkaamassa. Ei jätkää yleensä näin paljon kiinnosta, että olisko se nyt tajunnut olevansa paikkakunnan kovin jätkä kun kotona ei ole pirttihirmua odottamassa.

Harkkatoko

Käytiin Tiltun koirakoulun harkkatokossa, nakki/lelu luokassa. Meni yllättävän hyvin ja saatiin 2 sijoitus. :) Koirakkojakin oli meidän luokassa vain 4 mutta siis toinen sija on siitä keskivertoa parempi!

Paikallamakaaminen meni hyvin, Rohan meidän vierestä nousi kertaalleen liikkeelle, mutta sekään ei vaikuttanut Yodan suoritukseen. Eikä asfaltti pohjanakaan tuntunut olevan enää yhtään ongelma.

Seuraaminen oli Yodalla vähän liian väljä, mutta muuten meni ihan hienosti. Mä en keskittynyt yhtään olemaan suorana ja vakavana tokon tyyliin, koska me nyt ollaan harjoiteltu vasta niin vähän että pääasia oli että kaikki toimii.

 Luoksetulossa Yoda jätti ensimmäisellä käskyllä tulematta. Se ei koskaan enää tee normaalisti niin joten en tiedä mikä vei herran keskittymisen. Enemmän treeniä. :) Sivulletulo onkin sitten kuvien mukaan ollut hyvin lennokas...

 Liikkeestä maahanmeno sujui Yodan tapaan hyvin. Tuomari veroitti pisteen liian hitaasta maahanmenosta. Yoda ei viitsi kiirehtiä...

 Liikkeesttä seisomisessa käytin apuja enemmän kuin noissa muissa koska sitä Yoda ei vielä varsinaisesti osaa. Lopussa jätkä meni istumaan ennen käskyä, muuten ihan ok.

 Hypystä ei saatu kuvaa, mutta siihenkin Yodaa piti käskyttää toisen kerran ja lisäksi se meni lopussa istumaan esteen taakse. Ihan hyvin Yodan harjoitusmäärään suhteutettuna koko kisa meni. :)

Luoksepäästävyys 10x1
Paikalla makaaminen ½ minuuttia 10x3
Seuraaminen kytkettynä 8x2
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9x2
Luoksetulo 6x3
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5x2
Estehyppy 6x2
Kokonaisvaikutus 8,5x1
Yht. 122,5/160p, 2-Sijoitus

Luontoäidin viha

Käytiin eilen sitten iltalenkillä kauheassa tuulessa ja räntäsateessa. Yodaa pystyy pitämään niin hienosti huonolla säällä irti ihan missä vaan ilman että mun tarvii keskittyä vahtimiseen kun ei kukaan hullukaan siellä sillon ulkona ole.

Viikin peltojen välissä kulkee ilmeisesti metron huoltoraide tms junarata jota nyt ei oikeastaan enää käytetä. Sitä pitkin käveltiin (väite että lehtikeli tekee raiteet tosi liukkaaksi muuten sitten pitää paikkansa!) ja Yoda juoksenteli tyytyväisenä mun edelle ja taakse ja sitten yhdessä vaiheessa käveli parinkymmenen metrin päässä kun yhtäkkiä puu kaatuu mun ja Yodan väliin! Meinasin saada sydärin siinä ja silloin kun luulin että nyt se oli Yodan menoa, mutta onneksi ei osunut jätkään!

Mä oon tehnyt jotain pahaa kun tää on jo kolmas kerta kun puu kaatuu ihan mun vieressä. Ja silloin kerranhan yksi puu tiputti suurinpiirtein mun pitusen oksansa n. metri mun taakse siihen missä olin just puol sekunttia sitten seissyt. Ei mee hyvin ei, pitää alkaa miettii millanen uhrilahja olis tarpeen... Pääasia kuitenkin että pikkumies ei jäänyt alle. :)

Tokotreenit Sälinkäällä

 Yoda harjoittelee TOKOilua esimerkin kautta.

 HArjoitellaan me sitten myös vähän oikeastikin. Maassa pitäisi nyt pysytellä jos meinaa jotenkuten edes suoriutua ensi viikonlopusta.

 Tuhma koira!! (Oikeasti liikkeestä seisomista palkataan tässä.)

 Hieno seurausasento koiralla, ei niin hyvä omistajalla.

 Esimerkillinen tapa palkita hyvästä (jalat maassa ja nojaamatta jalkaan...) perusasennosta!

Mun pitäis oppia pitämään leuka edes pikkasen ylempänä. Mullakin on liikkuvat silmät jne!

Tokoilujen jälkeen oli hyvä irrotella metsässä.

Ja illalla jätkä olikin aivan poikki!

Metrotreenit

Käytiin nauttimassa nätistä päivästä piknikin merkeissä keskustassa ja kotimatka metrossa harjoiteltiin sitten liikkeenvaihtoja, lähinnä istu + maahan ja lopuksi pari kertaa myös ylös (seiso). Yoda sai oikein ihailijajoukon ympärilleen seuraamaan, mutta hienosti se vaihtoi aina oikeaan asentoon ja pysyi siinä kunnes sai uuden käskyn, vaikka tosiaan häiriötä oli ihmisjoukon ja metron itsensä ansiosta ihan reippaasti.

Tänään oli pitkästä aikaa kuivaa ja olis ollut tosi hyvä päivä harjoitella sitä tokoa asfalttipohjalla, mutta en sitten kerinnyt (muistanut) kuin lyhkäisen aikaa illalla pimeässä. Meillä on möllitoko alle kahden viikon kuluttua ja pohjana asfaltti, Yoda ei oikein kauheen innolla mene siihen maate, joten pitäisi harjoitella. Hitaasti se meni maate ja kainalot vähän turhan ylhäällä, vaikka kuitenkin juuri maata hipoen. Mutta treeniä vaan lisää niin jos se siitä.

Pitäis myös harjoitella maassaoloa aina kun tulee vastaantulijoita. (Vaikka tiedän että jokainen vastaantulija inhoaa koiraa joka menee ohituksen ajaksi maahan.) Tänään saatiin yksi mahdollisuus harjoitella, mutta ohittava koira oli sellainen tuijottaja ja riidanhaastaja, että vapautin Yodan varmuuden vuoksi ennen ohitusta, kun näytti siltä että se paineistuu liikaa ja olisi varmaan ihan omatoimisesti noussut kohta.

On se vaan fiksu koira vaikka sillä onkin ollut maailman laiskoin kouluttaja. :)

Peltokuvia

 

 Viikonloppuna kun oli vaihteeksi hyvä sää, käytiin vähän hurmurin kanssa pellolla kävelemässä ja kuvailemassa.

 Yoda rohkaistui lähtemään taas tosi pitkälle välillä, mutta tuli aina reippaasti kutsusta luokse. Sen luoksetulo on parantunut ihan huimasti, aiemmin saattoi myyrät, lehdet tai ihan mikä vaan olla kiinnostavampaa, mutta nykyisin jätkä tulee aina kutsuttaessa! Mä olen ihan hämmästynyt!

 Yodaa ei myöskään hurjasti kiinnostanut, vaikka meidän lähellä ulkoili myös pari isovillaista. Se meinasi kertaalleen häipätä, mutta tuli taas heti luokse kutsusta ja sen jälkeen ei huomioinut toisia mitenkään. Välillä se on sitten niin fiksu! Ja komea!

 

Kaikki tämä kehuminen sai Yodan nolostumaan ja menemään piiloon? Jätkälle on tullut tavaksi että jos mä olen sen mielestä outo tai varmaan liian nolo jos treenaan vaikka kendon askelia kotona, se menee makkariin nukkumaan pää sängyn alla. Siellä saa olla rauhassa.

Hierojakäynti

Meillä kävi tänään Suloisesta Koirahieronnasta Anna-Kaisa hieromassa Yodaa ja kai mun nyt sitten pitää viimeistään uskoa ettei tuossa koirassa ole mitään vikaa. :) Jotain jumia oli vähän lannerangassa, mutta niin kuulemma on kaikilla koirilla, joten saatiin venyttelyohjeet ja sillä selvä. Täytyy nyt muistaa sitten venytellä ainakin pyöräilyreissujen jälkeen mutta muutenkin.

Syysvarusteita

Mun pitäis keksiä uus nimi tälle blogille, nyt kun sapelihammasnautseri on siirtynyt metsästysmaille joissa tammenterhot on aina oravan hampaiden ulottumattomissa. Eikä Yodakaan enää ole samanlainen tohelo kuin silloin nimeämisvaiheessa, Yodastahan on kasvanut oikea herrasmies.

Nimeämisjuttujen lisäksi mä olen keskittynyt nyt välineurheiluun taas vaihteeksi ja hankin itselle ja Yodalle uudet syysvarusteet. Mä olen jo pitkään tarvinnut jotain vettä pitävää päälleni ja nyt viime kuukauden päivittäiset sateet sai muhun vähän vauhtia ja hommasin vihdoin sen gore-tex asun. Mun pitäis kyllä hankkia vielä uudet kengätkin, nykyiset kyllä piti vettä, mutta nyt niistä on mennyt jotain risuja läpi tms. ja niistä löytyy päältä pari jättikokoista reikää. Takin ja housujen lisäksi ostin kameralaukkuun vesitiiviin suojuksen, jos vaikka saisin siitä intoa ottaa kameran mukaan matkaan vaikka sateen mahdollisuus onkin kokoajan yllä.

Yoda olisi ehkä kaivannut haalaria, mutta kun mä olen jo pitkään himoinnut Hurtan Lifeguard malliston pinkkiä Storm sadetakkia, niin sorruin sitten siihen. Yodallahan on sadehaalari, mutta ei se ole koskaan käytössä, koska se on vähän väärän kokoinen. Se on oikean mittainen kaikista pituuksista, mutta niin ilmava että varmaan tarkoitettu jollekin muskelikoiralle, ehkä staffille. Oikeestaan tää uusi takki kuitenkin osoittautui erinomaiseksi hankinnaksi, sillä se on tosi kevyt ja istuu täydellisesti, eikä siis vaivaa Yodaa yhtään. Se ei suojaa kastumista mahasta tai jaloista, mutta se selän ja niskan kastuminen onkin Yodaa itseään enempi häirinnyt. Yodaa ei silleen hirmuisesti haittaa vaikka on märkää, mutta se ei tykkää olla litimärkä ja tuo sadetakki auttaa siihen hyvin. Tänään pyöräiltiin vanhainkodille ja takaisin sateessa ja Yoda oli ihan tyytyväisen oloinen, jäi haistelemaan yms. eikä vaikuttanut yhtään kiireiseltä kotiinpaluun kanssa.

Tässä vielä mannekiini:

Toi on niiiin ihanan värinen takki. :) Mut myös aika hyvä niinkun tänään illlalla kotiin pyöräillessä kun oli jo hämärää. Näkyy tosi hyvin pieni musta koira liikenteessä!

Koirametsäilyä

Käytiin tänään Sipoon koirametsässä leikkimässä Laurin, Camillan ja Miinan kanssa. Siellä oli yllättävän ruuhkaista, nähtiin useampia koiria ja parkkipaikkakin oli tupaten täysi. Kuraista tuttuun tapaan oli, muttei niin paljon kuin olisi voinut tän kuun sateista päätellä.

 Yodan piti taas kurittaa Lauria, kun eivät olleet hetkeen nähnyt ja Lauri oli unohtanut kaikki tavat! Juoksi esim. ojiin ja muihin paikkoihin joihin Yoda ei päässyt seuraamaan ja välillä otti kepin suuhun vaikka se oli kyllä just se keppi jonka Yoda oli ottamassa!

 Yodalla ja Laurilla oli tapansa mukaan oikein kivaa keskenään. Ne on kyllä niin hyvät kaverit että niitä on ihana katsoa kun ne viilettää menemään.

Yhdessä vaiheessa vastaan tuli jotain ihan ihme tyyppejä, varmaan 50 lasta ja pari aikuista joilla koirat remmissä. Jo kauempaa skidit alkoi huutelemaan että ei tänne tms. mutta koska polku nyt sinne päin sattui viemään niin lähdettiin ohittamaan.

Sanottiin että meidän koirat on ihan kilttejä joten turha pelätä, mutta selvisi että toinen heidän koirista oli juoksuinen narttu ja toinen uros joka oli erittäin vihainen juoksuisesta nartusta ja joka puree jos sen lähelle tulee. Kiva siis tuoda sellaisia koiria kaikista maailman ulkoilutuspaikoista juuri koirametsään jossa kaikki koirat on irti! Tästä valitettuamme tokaisivat että he eivät siellä kyllä ole koirametsässä, vaan ihan työasioilla... Ok. Mentiin sitten niistä aika reippaasti ohi mutta mä kyllä en saa päähäni mitään ammattia joka pakottaisi ne juoksuisen ja vihaisen koiran kanssa koirametsään mukanaan lauma lapsia.

 Loppuaika metsässä sujuikin sitten rennommin. Pojat puuhailivat omiaan ja Miina ja Camilla pysyttelivät enempi meidän ihmisten joukossa. Koirametsä on kyllä aivan ihana paikka. :) Näitä pitäisi olla useampiakin!

Luonnetesti 24.9.2011 Somerolla

Käytiin tänään kääpiösnautserikerhon luonnetestissä Somerolla Yodan kanssa. Tulos oli 124 - 25 = 99 pistettä. Tuomarin mielestä Yodan käytös oli vähän ristiriitaista, mutta loppujenlopuksi arvioi mun mielestä aika hyvin oikein.

Toimintakyky -1 Pieni

Toimintakyky oli hyvä silloin kun Yoda oli mun kanssa. Kuitenkin niissä testeissä joissa sen olisi pitänyt selviytyä yksin, se ei toiminut oikein mitenkään. Se turvautuu niin paljon muhun ettei osaa sitten yksin. Esim. jäädessään yksin seinälle ja hyökkääjän tullessa kohti, se ei kiinnittänyt hyökkääjään minkäänlaista huomiota vaan katsoi vain siihen suuntaan minne mä olin mennyt. Samaten mörkötestissä yms. se haki koko ajan multa neuvoa ja tukea miten tulisi toimia.

Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Vaikka yksin jäädessään Yoda ei puolustautunut, se johtui todennäköisesti pääosin toimintakyvyn puutteesta. Terävyyttä löytyi muissa tilanteissa, mutta vaaran mennessä ohi, Yoda palautui tilanteista heti, eikä osoittanut jälkikäteen minkäänlaista agressiivisuutta.

Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty

Hyökkäystestissä Yoda pysyi koko ajan mun ja hyökkääjän välissä ja haukkui hyökkääjää häntä tiukasti pystyssä ja asento muutenkin tiukkana. Hyökkääjän lähestyessä Yoda perääntyi myös vähän lähemmäs mua muttei kuitenkaan missään vaiheessa poistunut mun edestä. Kun hyökkäys oli loppu, Yoda meni häntä heiluen hyökkääjän luo ja lähti ilman ongelmia hyökkääjän matkaan.

Taisteluhalu -1 Pieni

Taisteluhalun vähäisyys näkyi selvästi monissa testeissä. Yllättävän innokkaasti Yoda lähti leikkimään tuomarin kanssa, muttei se kuitenkaan suostunut vetämään tuomarin tai edes mun kanssa lelusta. Se ei myöskään ollut halukas hyökkäämään mörköä tai tynnyriä kohti, vaan väisti niitä nätisti.

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Vaikka mä alunperin ajattelinkin että Yoda saisi tästä +2, niin tarkemmin ajateltuna +1 onkin ehkä enemmän oikein. Yoda on yleensä tilanteissa varma, se on kuitenkin vähän rauhaton siinä mielessä ettei se tykkää esim. pysytellä paikoillaan mitään tekemättä vaan saattaa alkaa haukkumaan tylsyyttään.

Tempperamentti +2 Kohtuullisen vilkas

Yoda oli innokkaasti kokoajan menossa uusiin testeihin ja suhtautui hyvin tarkkaavaisesti ympäristöönsä testien aikana.

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Tämä olisi mun mielestä Yodalla kuulunut olla +2 Kova, tai ainakin +3 kohtuullisen kova. Tuomari laski +1:si, koska Yoda ei arkuuttaan mennyt mörön tai ämpärin luo ennenkuin kävin houkuttelemassa. Todellisuudessa uskoisin ennemminkin ettei Yodaa vain kiinnostanut mennä. Yoda ei yleensä pelästy tilanteissa ja on erittäin nopea palautumaan. Se ei tässäkään testissä missään vaiheessa väistänyt "pelottavia" esineitä kun käveltiin niiden ohi toistamiseen, vaan kohteli niitä kuin ilmaa. Mun on vähän hankala ajatella mun jästipäistä Yodaa joka hyppää mereen sorsien perässä kolmesti ennenkuin oppii että se on märkää, edes hieman pehmeänä koirana.

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tyypillinen Yoda on kaikille ystävällinen, innolla menossa moikkaamaan ja hakemaan rapsutuksia, muttei kuitenkaan mielistelijä tai hyperaktiivinen hyrrä.

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Yoda ei tuntunut edes rekisteröivän laukauksia. Se ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista ääniarkuutta.

Edlan synttärit

Tänään olisi Edlan synttärit, jos Edla olisi vielä menossa mukana. Se voisi hyvinkin olla, koska täyttäsi nyt 14 vuotta. Pienelle sekarotuiselle 14 vuotta ei olisi yhtään mahdoton saavutus.

Jotenkin sattumaako, että aamulla ensimmäinen kappale jonka Spotify mulle päätti valikoida oli Edlan laulu, Snow Patrolin Run, ikäänkuin muistuttaakseen etten unohda tärkeää päivää. Se laulu aiheuttaa mulle vieläkin vaikeuksia pitää itseni kasassa, mutta en tiedä johtuuko se siitä että se muistuttaisi Edlasta, vai siitä että olen ehdollistunut suremiseen kuullessani kappaleen. Nimittäin ei mulle tule nykyisin enää suru kun mä ajattelen Edlaa, ennemminkin sellainen haikean iloinen olo. Se on vaan se kappale, jota kuunnellessa mä olen itkenyt Edlaa niin paljon etten enää voi muuta, vähän niinkuin Pavlovin koirilla kuullessaan ruokakellon.

Mä lähdin tänään ajoissa töistä ja käytiin pitkällä metsävaelluksella. Yoda sai juosta irti ja mä tutkiskelin luonnon ihmeitä. Oltiin ulkona reilu kolme tuntia kunnes oli pakko lähteä kotiin että ehdin omiin harkkoihin. Edla olis tykännyt olla mukana. Sehän oli nuorempana ihan paatunut kaupunkilaiskoira joka ei suostunut likaiseen metsään jalallaan astumaan, ellen mennyt edeltä niin pitkälle että sen henkinen napanuora pakotti sen metsään. Mutta vanhemmiten sitten kun muutettiin maalle, se oppikin ihan hyväksi metsäkoiraksi ja joskus eksyi jopa ulos poluilta.

Alla vielä Edlasta skannattu kuva, näin merkkipäivän kunniaksi:

Näätäpallo

 

Yoda sai jo muutama kuukausi sitten "näätäpallon", eikä sen suosio ole vieläkään hiipunut. Yleensä pallo on meillä kaapissa ja sillä saa leikkiä vain välillä, että mielenkiinto pysyisi yllä. Toi on ollut yllättävän kestävä lelu vaikka välillä sitä heitellään ympäri asuntoa aika reippaastikin. Tietty kameran edessä pitää aina ottaa vähän iisimmin... :) Olisin luullut että pallosta irtoaa häntä ensimmäisen leikkikerran yhteydessä, mutta ei.

Yodan tyyny

Torstaina oli ilotulituksen SM kilpailut. Tuntui jotenkin ihan epätodelliselta, että se ei merkinnyt koirien osalta mitään. Ei tarvinnut paeta kaupungista, löytää hoitopaikkaa jos haluaisi itse katsomaan, ei edes miettiä viekö koirat ulos ennen vai jälkeen tai mitä niin kivaa tekemistä voisi Gizmolle keksiä ettei se ehtisi kuunnella. Senkun vaan jätti Yodalle herkkuja ja lähti. Oikeastaan mä olin niin maissa sen takia ettei koko näytös herättänyt samanlaista kiinnostusta kuin ennen ja vielä kun satoi ja Yoda tosiaan oli yksin kotona, lähdin kesken pois.

Tänään käytiin Yodan kanssa itiksessä etsimässä kangasta tyynyliinaa varten. Ainoastaan yksi vihreä karvakangas löytyi, vähän väärää sävyä, mutta parempi kun ei mitään. Mä tilaan ulkomailta vaikka sit joskus paremman. Yoda rakastui kankaaseen heti eikä olisi malttanut pitää hampaitaan irti siitä kun ompelin. Kun tyynyliina oli valmis, siitä tuli heti Yodan tyyny. Siinä se nyt on maannut sen vieressä koko illan, tyynyliinan nurkka hienosti vähän suussa. Mä teen lopusta kankaasta sille jonkun unirievun.

Syksy saapuu

Mä olen tehnyt jotain tosi väärin joskus, kun meitä Yodan kanssa pitää jatkuvasti rangaista kaatosateella siinä vaiheessa kun ollaan pitkällä kotoa. Kolmas kerta näin lyhyen ajan sisään. Yodakin oli aivan läpimärkä, vaikka sen turkki yleensä pitää aika hyvin vettä.

Ennen sadetta löydettiin tosi hyvä kangasrouskupaikka, valitettavasti mukana ei kuitenkaan taaskaan ollut muovikassia tms mihin kerätä ne, joten saatiin saaliiksi vain pieni kakkapussillinen. Yoda yritti sabotoida mun sienestyksen astumalla niiden sienten päälle joita yritin ottaa. Siitä oli varmaan hurjan hauskaa.

Eilen oli taas nyppimispäivä, viime kerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo reippaasti yli kuukausi. Ei vaan ole ehtinyt tai muistanut tai koira ollut märkä tai joku muu tekosyy. Mutta nyt siitä tuli todella nätti. :) Pitää ottaa jossain vaiheessa kuvia kun ei ole enää niin märkää.

Penskoihin tutustumista

 Pysähdyttiin Yodan kanssa eilen yhdelle isolle nurmikentälle, jonka toisessa päädyssä ja sivussa on päiväkodit ja toisessa päädyssä kukkula jonka päältä olen monesti heitellyt keppiä. Saa hyvää lihastreeniä juostessaan ylämäkeä. Joukko isompia tarhaikäisiä leikki kentän keskellä, mutta katsottiin että on siinä sivussa tilaa ihan hyvin ja päästin Yodan irti ja lähdin etsimään keppejä.

Heitin Yodalle muutaman kerran kunnes huomasin lasten alkavan valua meitä kohti ja pyysin Yodan sivulle istumaan ja odottamaan mitä tapahtuu. Yksi tytöistä kysyi kohteliaasti, saisivatko hekin heittää keppiä koiralle, joten annoin lapsille kepit ja luvan heittää. Tarhantädit vilkuilivat otsat rytyssä meidän suuntaan, mutta eivät kuitenkaan nähneet vaivaa kävelläkseen kentän toiseen päätyyn kieltämään toimintaa.

Yodalla oli huippuhauskaa, kun keppejä lenteli vähän joka suuntaan ja niin näytti olevan lapsillakin. Yksi pikkupoika katseli kauempaa vähän jännittyneen näköisenä, mutta uskaltautui myös kysymään saako hänkin kokeilla. Heitti Yodalle keppiä kerran, kiitti ja siirtyi takaisin sivuun. Tehtiin siis meidän osamme, ettei niistä lapsista kasva niin todennäköisesti koiravihaajia!

Mulla oli eilen ensimmäinen kendo harjoituskerta, jonka ajan Yoda vietti meidän mummon luona. Saavat molemmat seuraa toisistaan. Sovittiin että jos Paulalla ei ole muita menoja, niin Yoda tulee aina työpäivän + kendon ajaksi maanantaisin mummolakäynnille. Sitten sen ei tarvitse olla ihan niin paljon yksin, vaikka hyvin se tuntuu viihtyvän ja eilen se olisi halunnut jo aikaisemmin lähteä kotiin.

Hupsis!

Pihliksen pikku ankkalammessa oli niin paljon siitepölyä, että lampi oli kauttaaltaan vihreä. Sorsien uidessa, perään jäi metrinen vana.

Yoda varmaan ajatteli, että hei nyt noi paistit saa helpolla, kun lampikin on kuivunut! Se hyppäsi kovasti haukkuen veteen kokien pienen järkytyksen kun pinta ei ollutkaan nurmikkoa. :) Ei tuota höpsöä ainakaan liialla järjellä ole pilattu. Siis tämähän oli ainakin viides täysin vastaava tapahtuma.

Metsävalheita

Tiesittekö että hirvikärpäset tarttuu kiinni ihmisten päänahkoihin ja kainaloihin ja munii ihon alle munia josta purkautuu miljoonia pikku hirvikärpäsiä? En mäkään, eikä se ole totta, mut jotenkin mut saatiin uskomaan siihen ja sit musta tuntu koko loppuillan että mun vaatteiden alla on ötököitä ja ihon alla munia.

Entä tiesittekö, että naarashirvet on tosi agressiivisia ihmisiä kohtaan - varsinkin näin syksyllä kun niillä on vasoja? Mä kanssa luulin että ne on ihan vaarattomia, saaliseläimiä ja silleen, ei en ihmisen päälle käy, eikä ne nyt ainakaan syksyllä vasojaan vahdi enempi kun keväällä. Mut sit mulle tuli mielikuva siitä et jättikokonen hirviperhe juoksee kohti ja mitä siinä voi sit tehdä muuta kuin tallautua kuoliaaksi?

Se on kumma kun pitää käyttää hyväkseen ihmisen hyväuskoisuutta silloin kun ollaan metsässä jossa ei ole kännykkäverkkoa niin että voisi googlettaa asioiden oikean laidan. Ja kai sitä nyt haluaisi uskoa että maalla ikänsä asunut tyyppi tietää näistä luonto-asioista enempi kun minä kaupunkilaisena. Välillä musta tuntuu et mä oon vähän turhankin naiivi ihminen.

No ei se mitään, käytiin eilen kävelyllä Nuuksion kansallispuiston alueella ja selvittiin hengissä tappajavillieläimistä huolimatta. Yodalla oli superhauskaa ja se jopa totteli luoksetulokäskyjä ja muutenkin pysytteli siinä ihan näköpiirissä. Illalla se oli jotenkin oudon vaisu, ehkä sen energiat oli kuluneet viikonlopun riehumisissa Laurin ja kumppaneiden luona ja sen jälkeen vielä parin tunnin samoaminen metsässä, puolet ajasta polkujen ulkopuolella.

Vuoroin vieraissa

Ollaan Yodan kanssa Nurmijärvellä koiranhoitohommissa. Mun oli tarkoitus ottaa uusia kuvia karvakasoista kanssa, mut nykyiseen tapaan unohdin kotoa lähtiessä koko kameran olemassaolon. Mun kuvausinspikset meni hautaan Gizmon mukana ja vaikka mä olen niitä yrittänyt herätellä, niin ei vaan tunnu onnistuvan.

Yoda on paljon rauhallisemmin kuin yleensä täällä. Se ei koko ajan kiusaa Lauria, ehkä se on oppinut rauhoittumaan sen viikon aikana kun se oli täällä hoidossa kun käytiin Kreikassa. Se kyllä menee Timon syliin makaamaan ja murisee Laurille sieltä niin että Lauri ei voi vastustaa kiusausta tulla puremaan ja sitten ne riehuu siinä sylissä. Tosi kiva. Mutta hermoja ei olla menetetty puolin tai toisin vielä kertaakaan, ehkä Laurinkin kaikkein suurin uhma-ikä on jo ohi.

Kennelliiton lasku tuli muuten eilen. Pitää muistaa maksaa se asap niin saadaan Yodan lonkkatulokset yms. näkyviin koiranettiin. Sain myöskin selville, että vaikka en olekaan kennelliiton jäsen, joten en pääse omakoirasivuille, saisi Gizmon kuolinsyyn ja päivämäärän koiranettiin näkyviin lähettämällä kennelliitolle sähköpostia. Täytyy vielä selvittää mihin niistä monista sähköpostiosoitteista niin kai sekin on aina rodun kannalta hyvä tieto olla ylhäällä.

Vieraita

On se kiva kun käy vieraita. Kutsuin tätini perheineen (mies + 3 koiraa) käymään, toivat mukanaan peräkärryn ja sain tarpeettomat parvekkeella varastossa olleet huonekalut vietyä kierrätykseen. Tästä olikin suuri apu, mulla on ollut parveke käytännössä käyttökelvottomana koko kesän, eikä se oikeen soveltunut taloyhtiönkään määräykseen jonka mukaan parvekkeen on oltava siisti jotta koko talon yleisilme on hyvä.

Ensimmäinen uhri oli meritähti, jonka toin Teneriffalta keväällä. Miinan mielestä se oli ihana herkku ja siirsin sen ikkunalaudalle turvaan. Ikkunalauta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi korkealla ja jossain vaiheessa se oli päätynyt takaisin maisteluun. No ei se vielä mitään, nyt se kuvaa merielämän karuutta kaikkine vaaroineen paremmin. Pientä kärhämää meinasi koirien välille tulla Yodan luista, jotka unohtui kun lelukoppa siirrettiin parvekkeelle karvalasten ulottumattomiin.

Seuraava uhri oli pöytätuuletin, jonka läpi yritettiin kävellä ja se meni osiin. Todennäköisesti sen saa vielä korjattua, en kokeillut toimiiko se vielä. Jos ei toimi niin olenkin pitkään haaveillut Dysonin mallista ja mielestäni on oikeus ja kohtuus että koska tätini koira rikkoi edellisen, on hänen hommansa korvata tällaisella uudella... ;)

Tuulettimen jälkeen jossain vaiheessa iltaa huomattiin, että joku (Lauri) oli merkannut mun rahin. Eli pääliset pesuun ja koira tarkkailuun. Onneksi siinä Rahissa on kaikki pääliset pestäviä, ikävämpi olisi jos olis ruikkinut mun sohvaan. Loppuilta jatkuikin sitten ihan sovulla ja ilman suurempia välikohtauksia. Mun valkoinen sohva on täynnä mustaa tanskandogginkarvaa, ehkä valkoinen ei olisi the väri jos mullakin olisi isompia tai paljon karvaavia koiria. Ihanaa omistaa kääpiösnautseri!

Tänään aamulla huomasin että myös sängyn kulmaan oli yritetty merkata. Sänkyyn ei oltu ylletty, mutta maassa oli kuivunut kusiläntti. Kävin koko talon läpi lisäylläreiden varalta, muttei onneksi löytynyt. Tämän siitä saa kun koittaa sosiaalistua sukulaisten kanssa! Mukava ilta kuitenkin oli ja Yoda oli loppuillasta täysin poikki, joten olin vielä niin hullu että kutsuin uudestaan joskus viettämään leffailtaa. Ei sitä ihminen kerrasta opi!

Kovakalloinen jästipää

Mun koirallani on maailman paksuin kallo. Sen voi todistaa parillakin eri tavalla.

Eilen oltiin lenkillä Yodan yhden koirakaverin kanssa. Myllypuroon on rakennettu (jo vuosia sitten) semoinen uusi pyöreä mäki, varmaankin raivausjätteestä, kun vanhan kaatopaikan päälle rakennetut talot purettiin. Siinä oli ennen metsää mutta nyt on aivan mahtava koiranjuoksutuspelto. Näkyvyyttä on hyvin, ei lähes koskaan ketään muita paikalla ja se hieno mäki jossa koirat saa hyvin treeniä juostessa. Heinikko on normaalisti joiltain paikoin turhan pitkää pienille, mutta nyt on satanut niin rankasti että kaikki on laossa.

Yoda ja kaverinsa Biksu saivat juosta pellolla irti. Yoda rakastaa kun joku muu juoksee karkuun ja saa itse jahdata. Biksu olisi halunnut välillä painiakin, bulldoggityyliin, mutta Yodan mielestä juokseminen on kivempaa. En mä yhtään ihmettele, koska vaikka ranskanbulla on korkeudeltaan suurinpiirtein sama kuin kääpiösnautseri, niin elopainoa tälläkin yksilöllä on Yodaan verrattuna tuplasti. Juostessaan ei aina voi katsoa eteensä ja tällä kertaa jäin itse alle kun herra kääpiösnautseri törmäsi suoraan mun jalkaan. Yoda ei tuntunut edes huomaavan mitään, sillä oli hauskaa. Iltaan mennessä mun jalkaan oli ilmestynyt 10cm halkaisijaltaan oleva sinertävänpunainen mustelma. Jes.

Muutama päivä sitten opetin Yodalle peruuttamista. Yodalla on tyyli että sen pitää kokoajan nostella etukoipiaan ilmaan tehdessään suurinpiirtein mitä vaan. Ne on niin kevyet että niitä on lähes mahdoton pitää tukevasti maanpinnalla. Peruuttaminenkin sitten muuntautui takajalkojen painolla taaksepäin hyppimiseksi, mutta ei se mitään. Vahvistin sitten sitä, koska oli aika hauskan näköinen peruutus.

Toistoja me oltiin tehty jo ehkä 20, kun Yoda päättikin että se kierähtää mieluummin peruttaen ympäri kuin peruuttaisi suoraan. Tästä en vahvistanut, joten jätkä lopetti kaiken. Se ei voinut enää tehdä muuta kuin istua (orava-asennossa) ja tuijottaa. Sillä on aika vahva katsekontakti ja jos se on yhtään epävarma mitä sen pitää tehdä, se tyytyy pitämään katsekontaktia liikkumatta niin pitkään kunnes saa namia. Namia se ei tästä tosin saa, mutta voi aina yrittää... Koitin sitten helpottaa ja aloittaa harjoittelun ihan alusta, kävelemällä koiraa kohti ja "pakottamalla" peruuttamaan. Ei auttanut, olisin saanut kävellä jätkän yli koska se oli nyt päättänyt istua hievahtamatta katsekontaktissa.

Tämä on esimerkki erittäin tyypillisestä tilanteesta. Kaiken järjen mukaanhan sen pitäisi yrittää uudelleen epäonnistuneen kerran jälkeen, mutta se unohtaa heti kaiken kun tulee pienikin keskeytys. Eilen se taas osasi peruuttaa, muisti yhtäkkiä mitä mä siltä halusin. Pidettiin niin lyhyt harjoitteluhetki ettei se ehtisi tehdä virheitä. Ehkä se joskus oppii, mun oma puupää. :)