Jäljestyshommia

Nyt talvella on hauskaa kun pystyy näkemään millä perusteella Yoda valikoi reittinsä. Kesällä päättömästi tien puolelta toiselle sinkoilu vaikuttaa lähinnä siltä että jätkä tahallaan haluaisi päättää elämänsä pyörän alle, mutta talvella pystyy huomaamaan kuinka järjestelmällisesti se pieni musta nenä käy jokaisen koirien jättämän merkin läpi.

Pääosin käytössä tuntuu olevan ihan ilmavainu ja merkkauksesta toiseen siirtyminen, mutta satunnaisesti jätkä innostuu myös seuraamaan jälkeä. Tassunjälkiä seuraamalla olisi liian helppoa ja jätkä selvästi kulkee sitä rataa mihin hajut on laskeutunut, mutta pysyy pääosin tassunjälkien reitillä. Missään vaiheessa Yoda ei kuitenkaan tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan ilman vainua tai koiraa (tai muuta eläintä) näköpiirissä. Ei mikään surkea vainukoira.

Murren Murkinaan oli tullut uusia luomu naudan kylkirustoja. Otin testiksi pussillisen niitä, koska kanansiivet oli jälleen loppu eikä kiinnostanut ostaa vain yhden eläinlajin luita. Ne oli myös sopivan pieninä paloina myös pienemmälle syöjälle. Syvä epäilys niitä kohtaan oli, koska ei tuo jätkä ole kovin hyvä syömään mitään kovempia luita, mutta aika hyvin ne on menneet. Mun mielestä paremmin kuin sian kylkiluurustot, voisko ne olla pehmeempiä vaikka tulee isommasta elikosta? Ei se syö rustoja ihan kokonaan mutta kuitenkin myös rusto-osaa eikä pelkästään kalva lihoja pinnalta. Näitä pitää ostaa useamminkin, lisäksi ne on huomattavasti halvempia kuin kanan siivet. (Mikä nyt ei olisi...)

Koodinimi nakki

Viikonloppuna käytiin Yodan kanssa mökkeilemässä. Lunta oli ehkä 40cm, silleen sopivasti vähän Yodaa korkeammat kinokset! Eikä tietenkään polkuja, koska kuka siellä metsässä keskellä ei mitään nyt kulkisi niitä tekemässä.

Yodalla tuntui silti olevan hauskaa, vaikka turvautuikin suurelta osin mun poluntekopalveluksiin. Auratulla tiellä se sitten irrotteli senkin edestä, ettei polulta paljon viitsinyt poiketa. Eikä ainakaan tullut ongelmia saada nukutuksi yötä, oli illalla nimittäin aika poikki eräs pikkumies.

Yodan mielestä parasta mökkeilyssä oli koirien nakit, joita Yodan uusi paras kaveri Yodalle osti. Jätkä oppi jopa jonkun ihmeen kautta antamaan tassua saadakseen nakkeja, vaikka koulutusmetodit oli vähintäänkin huvittavat. :D Huomaa ettei tuo ole ihan tyhmä sittenkään! (Tai sitten mun aivot ei vaan ole viritetty mies-taajuudelle.)

Hurmuri

Mun vanhemmat ja heidän basenji Susa kävi kylässä, kun Susa tuotiin Helsinkiin tikkienpoistoon. Yodan mielestä oli aivan ihanaa saada tyttövieraita ja Yoda jo kuvitteli että vihdoin Susakin on lämmennyt jätkälle, koska se niin iloisesti heilutti Yodalle häntäänsä. Susa kuitenkaan ei tykännytkään ihan niin läheisiksi ruveta kun Yoda olisi tahtonut ja ärähti vähän aikaa siedettyään takapuolessaroikkujaa. Se oli Susalta tosi nätti ärähdys, mutta Yodasta loppuvierailu oli aika hurjaa ja Yoda vakuutti olevansa Susan vannoutunein alamainen.

Näin täällä tänään. Yodan käyttäytyminen tyttöjä kohtaan sai taas hienon tyyppiesimerkin. Ollaan niin hurmaavaa ja mielistelevää gigoloa, mutta heti jos tyttö sanoo poikittaisen sanan, ruvetaan palvomaan maata jalkojen alla eikä enää uskalleta suurinpiirtein liikahtaakaan ilman hyväksyntää. Ei ole helppoa olla mies! :)

Run run run!

 

 Nyt lumien tultua ollaan käyty melkein joka päivä juoksemassa Viikin pelloilla. Toissapäivänä nähtiin yllättäen tuttujakin ja Yoda sai taas purkaa energiaansa juoksemalla.

Mä olen koittanut löytää tästä läheltä jotain ihmistä joka kaipaisi koiranulkoilutusapua aina silloin tällöin että saataisiin Yodalle joku hyvä vakituinen juoksukaveri, mutta tehtävä on ollut odotettua haastavampi. Kukaan ei tunnu olevan halukas ilmaiseen lenkitysapuun, vaikka koiria täällä on pilvin pimein. Pitäisi siis ryhdistäytyä ja sopia niitä lenkkejä useammin kaverien kanssa, mut voinko mä olla näin saamaton?

Ulkoilupohdintoja

On muuten paljon puita kaatunut meidän metsästä. Varmaan puhutaan sadoista mieluummin kuin kymmenistä ja suuri osa aivan valtavan kokoisiakin! Käytiin Viikin pelloilla juoksentelemassa ja heittelemässä lumipalloja, Yodan pitäisi olla aivan poikki, muttei se ole. Sitä on varmaan mahdoton väsyttää riehumisella. :)

Mä huomasin samalla erikoisen kuvion meidän vapaanalenkityksille. Mä lähden aina jonnekin jossa näkee hyvin ympärilleen ja päästän jätkän siellä irti kun ei ole muita. Kuitenkin kun lähdettiin kotiinpäin mä en ottanutkaan sitä enää kiinni vaikka mentiin metsään jossa ei yhtä hyvin näe ja lopulta Yoda sai olla irti melkein kotiovelle asti. Kiinni se joutui vasta kun tultiin autotielle. Noin käy oikeastaan aina. Ehkä mä voisin pitää sitä irti alkulenkistäkin enempi, koska se on niin kätevä irtipidettävä. Tulee kun kutsutaan eikä huomaakaan vastaantulevia ihmisiä. Koirienkaan luokse se ei mene kun kutsun sen pois kun se pysähtyy tuijottamaan. Kyllä se ansaitsisi multa ehkä enempikin luottamusta kuin mitä mä olen sille antanut.

Huomasi muuten myös kuinka paljon siellä metsäteillä liikkuu ihmisiä. Eilen satoi yöhön asti lunta, joten metsään ilmaantuneiden jalanjälkien on täytynyt tulla tänään. Kaikki tiet ja polut oli niitä aivan täynnä. Sielä on hirmuisesti ihmisiä jalan, aivan varmasti enemmän kuin mitä siellä olisi tänään hiihtäjiä ehtinyt käydä jos siinä olisi riittävästi lunta ladulle! Mun mielestä latuja pitäisi vetää sinne vain joillekin teille, ja jättää vaikka puolet jalankulkijoille. Tai sitten latu pitäisi olla vain tien toisella puolella, vapaahiihto keskellä ja kävelykaistale toisessa reunassa. Silloin siihen metsään mahtuisi kaikki harrastamaan talvista liikuntaa, eikä pelkät hiihtäjät, sillä nykyisin siellä on vedetty ladut aivan joka tielle molemmin puolin niin ettei missään ole jalankulkijoille luvallista paikkaa liikkua.

Myrsky ja uimakoulu

Eilen aamulenkillä täällä vähän myrskysi, lähdettiin ensin metsälenkille, mutta epäilys sen kannattavuudesta alkoi jo siinä vaiheessa kun nähtiin ensimmäiset puut jotka oli melkein vaakatasossa! Vähän matkaa jatkettiin miettien oliko tuo nyt niin hyvä idea, kunnes vastaan tuli pellon reuna josta oli useampi puu siististi kaatunut tuoden alas valaisinpylväiden ilmajohdot. Siinä vaiheessa oikaistiin takaisin sivistyksen pariin lähintä polkua pitkin ja säästyttiin hengissä. :)

Iltakävelyllä nähtiin paljon myrskyn aiheuttamia tuhoja. Lyhyehkön metsän läpi kävelyn aikana näkyi kolme tielle kaatunutta puuta, joista yksi oli ilmeisesti katkonut ilmajohdon (oli liian pimeää nähdä kunnolla, koska siinä kohdassa valot ei toimineet, mutta niin sen täytyi olla). Pari puuta oli jo raivattu tieltä. Hyvä tuuri mulla kävi pyörän kanssa, koska tuuli oli myös heittänyt meidän pihalla olevan pyörätelineen katolleen ja siinä olleet pyörät olivat kasassa telineen vieressä. Mun pyörä on ollut siinä koko kesän lukittuna kiinni telineen runkoon joten jos en olisi juuri pari päivää sitten päättänyt säilyttää sitä sisällä lopputalven, siitä olisi varmaan vääntynyt runko kun se ei olisi päässyt tipahtamaan telineestä.

Yodan mielestä eilinen oli tyhmä päivä, kun metsälenkki jäi lyhyeen eikä jätkä sitten muutenkaan saanut kovin paljon huomiota osakseen. Tänään kuitenkin leivottiin pipareita ja Yoda sai muutaman jotka paloi liian tummiksi. Parhaiten alkanut päivä jatkui muutenkin koirapäivänä, sillä käytiin lenkillä kahden ihanan tytön kanssa ja sen jälkeen lähdettiin Vartioharjun upouuteen koirauimalaan opettelemaan uimatekniikkoja.

 Ilme kertoo kaiken siitä mitä mieltä Yoda paikasta oli. Yoda on aina inhonnut vettä ja uimista, eikä se inho ollut mihinkään sitten viime uimakoulun kadonnut. Uusi koirauimala oli ihan siisti, allas oli paljon Hyvinkään allasta pienempi ja siihen pääsi vain yhdestä päädystä. Uimaopettajakaan ei tuntunut ihan yhtä tehokkaalta kuin Hyvinkäällä, tuo lähinnä keskittyi ohjaamaan Yodaa uimaan oikeaan suuntaan ja pysyttelemään poissa reunoilta, muttei puuttunut juurikaan uima-asentoon josta Hyvinkään uimalassa ollaan oltu hyvin tarkkoja. Mennään kuitenkin uusintakäynnille varmaan jossain vaiheessa ensi kuussa, koska onhan tuo nyt huomattavasti lähempänä kuin Hyvinkää.

Joulunviettoa

Oltiin jouluna mun vanhempien luona, leikkimässä kissojen ja koirien kanssa, syömässä hyvin ja seurustelemassa. Yoda sai hurjasti lahjoja, kolme pehmolelua, vinkukengän, pari luuta, koirankeksin, sonnin sudin ja Nina Ottossonin aktivointilelu DogTornadon. Yksi skinneez pehmoleluista lahjoitettiin heti alkuun Susalle (äidin basenji) jotta oli Yodallakin sitä jouluista antamisen iloa.